Ero sivun ”L-306 / Miranda” versioiden välillä
306 (keskustelu | muokkaukset) p (→Miranda) |
306 (keskustelu | muokkaukset) p |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
Olin sopinut tapaamisen toisen veneen omistajan kanssa ja kävin hajamielisesti katsomassa veneen tiedot netistä kun yllätykseksi veneen kuva oli lisätty ilmoitukseen. Siitä alkoi n. 18 tunnin vapina joka vaan paheni pinkaistuani seuraavana päivänä töistä Vuosaareen venettä katsomaan. Paikalla oli nimittäin muutama lippispäinen renkaanpotkija haukkumassa venepoloista myyjän harmiksi. Itse koitin hillitä itseni ja kopistelin veneen alaosaa remuremmin kumistellessa sisällä tinkimistaktiikkaansa. Lähtiessään lippismiehet tuumailivat, että ainakin purjeet ja moottori menisi vaihtoon joten veneen olisi syytä olla kohtuullisemman hintainen ym. | Olin sopinut tapaamisen toisen veneen omistajan kanssa ja kävin hajamielisesti katsomassa veneen tiedot netistä kun yllätykseksi veneen kuva oli lisätty ilmoitukseen. Siitä alkoi n. 18 tunnin vapina joka vaan paheni pinkaistuani seuraavana päivänä töistä Vuosaareen venettä katsomaan. Paikalla oli nimittäin muutama lippispäinen renkaanpotkija haukkumassa venepoloista myyjän harmiksi. Itse koitin hillitä itseni ja kopistelin veneen alaosaa remuremmin kumistellessa sisällä tinkimistaktiikkaansa. Lähtiessään lippismiehet tuumailivat, että ainakin purjeet ja moottori menisi vaihtoon joten veneen olisi syytä olla kohtuullisemman hintainen ym. | ||
| − | + | [[Kuva:L-306-2007.JPG|right|thumb|Pikkuröhnästä ei kannata pelästyä]] | |
Saatuamme keskustelurauhan omistaja pääsi keskittymään omiin kysymyksiini. Kuvasta olin jo nähnyt että kyseessä ei ole täysi raato ja paikanpäälläkin totesin rungon olevan pääosin loistokunnossa, mitä nyt puuosat ja köli piti korjata ja vene pestä noesta ja sisätila pyyhkäistä haituvistaan. Omistaja tuntui reilulta veikolta ja kertoi jopa tärkeimmät niksit kivilleajon huomaamiseen kölin takaisen muovin sileydestä ja totesimme ettei sellaista ollut tapahtunut. Hän esitteli myös mastonjuuren, jossa ei ollut pehmeää eikä höllyvää pintaa. "Pidät vaan vantit jatkossakin kireällä niin ei masto pumppaa kattoa rikki", myyjä opasti. | Saatuamme keskustelurauhan omistaja pääsi keskittymään omiin kysymyksiini. Kuvasta olin jo nähnyt että kyseessä ei ole täysi raato ja paikanpäälläkin totesin rungon olevan pääosin loistokunnossa, mitä nyt puuosat ja köli piti korjata ja vene pestä noesta ja sisätila pyyhkäistä haituvistaan. Omistaja tuntui reilulta veikolta ja kertoi jopa tärkeimmät niksit kivilleajon huomaamiseen kölin takaisen muovin sileydestä ja totesimme ettei sellaista ollut tapahtunut. Hän esitteli myös mastonjuuren, jossa ei ollut pehmeää eikä höllyvää pintaa. "Pidät vaan vantit jatkossakin kireällä niin ei masto pumppaa kattoa rikki", myyjä opasti. | ||
Versio 7. helmikuuta 2009 kello 10.43
- Vuosimalli: 1975
- Valmistaja: Artekno
- Kotisatama: Helsinki
- Omistaja: 306
Sisällysluettelo
Oma oikea purjevene
Kevät 2007 ja 30-vuotisjuhlani pistivät asioihin vauhtia. Päätin ostaa itselleni synttärilahjaksi ensimmäisen oman köliveneeni. H-vene oli selvä valinta sekä budjetin, että käytön suhteen ja pidin veneestä muutenkin edellisen kesän vuokraveneilyni jäljiltä. Tarkoitus oli lähinnä käydä iltapurjehduksilla kavereiden kanssa, mahdollisesti pitemmillä lomilla jos sopiva porukka kasaan saataisiin. Lisäksi on pakko myöntää, etten jaksanut enää notkua terasseilla kesän komeimpia iltoja. Veneen tilat olisivat hyvinkin riittävät tällaiseen telttailuun joten naksuttelin itseni vesille.fi-sivuston venemarkkinoille ja löysin kolmesta neljään kiinnostavaa ja kohtuuhintaista venettä Helsingin lähistöltä. Ilmoituksissa ei ollut kuvia mikä teki seikkailun sitäkin jännittävämmäksi.
Ensimmäinen katsomani vene ei ollut mieltäylentävä ilmestys. Siinä oli sprayhoodit, lämmittimet, uimatikkaat ja muut releet vaan kaikki oli asennettu jotenkin puolihuolimattomasti. Hintakin oli hieman korkea siihen nähden, että tulisin siirtämään kaikki releet uuteen uskoon ja luultavasti maalaamaan hailakan rungon tasavärisemmäksi.
Olin sopinut tapaamisen toisen veneen omistajan kanssa ja kävin hajamielisesti katsomassa veneen tiedot netistä kun yllätykseksi veneen kuva oli lisätty ilmoitukseen. Siitä alkoi n. 18 tunnin vapina joka vaan paheni pinkaistuani seuraavana päivänä töistä Vuosaareen venettä katsomaan. Paikalla oli nimittäin muutama lippispäinen renkaanpotkija haukkumassa venepoloista myyjän harmiksi. Itse koitin hillitä itseni ja kopistelin veneen alaosaa remuremmin kumistellessa sisällä tinkimistaktiikkaansa. Lähtiessään lippismiehet tuumailivat, että ainakin purjeet ja moottori menisi vaihtoon joten veneen olisi syytä olla kohtuullisemman hintainen ym.
Saatuamme keskustelurauhan omistaja pääsi keskittymään omiin kysymyksiini. Kuvasta olin jo nähnyt että kyseessä ei ole täysi raato ja paikanpäälläkin totesin rungon olevan pääosin loistokunnossa, mitä nyt puuosat ja köli piti korjata ja vene pestä noesta ja sisätila pyyhkäistä haituvistaan. Omistaja tuntui reilulta veikolta ja kertoi jopa tärkeimmät niksit kivilleajon huomaamiseen kölin takaisen muovin sileydestä ja totesimme ettei sellaista ollut tapahtunut. Hän esitteli myös mastonjuuren, jossa ei ollut pehmeää eikä höllyvää pintaa. "Pidät vaan vantit jatkossakin kireällä niin ei masto pumppaa kattoa rikki", myyjä opasti.
Siispä kysyin oliko tarjouksia tehty. Myyjä sanoi, että mikäli haluaisin neuvotella hinnasta, se olisi mahdollista, mutta heidän mielestään se oli kohdillaan verraten viereiseen myynnissä olevaan telalla maalattuun veneeseen. Totesin tämän olevan totta ja löin kättä päälle pyyntihinnasta kunhan mies lupaisi olla soittamatta lippisjäpisköille enää koskaan. Ylipuhumiset suuntaan ja toiseen päättyivät kädenpuristukseen.
Kauppakirjat kirjoitettiin 31.3.2007 ja puolentoista kuukauden kunnostuksen jälkeen kellui vene laiturissani Helsingissä. Sen verran kompromisseja oli toki täytynyt tehdä, että venettä siirtämässä olikin tuore tyttöystävä jonka kanssa olemme pääosin purjehtineet siitä lähtien. Älkää siis uskoko jos työkaverit väittävät synttärikahveillasi, että parhaat vuotesi ovat ohitse täyttäessäsi 30...
Historiaa
Miranda on tämänhetkisen tiedon mukaan ensimmäinen H-vene, jossa on myöhemmin luonteenomaiseksi tullut pitkä tummennettu pleksi-ikkuna. Tästä ja alkuvuosien nopeista omistajavaihdoksista olen päätellyt, että vene on melko varmasti ostettu rakennussarjana ja toteutettu ainakin ikkunoiden osin ensimmäisen omistajan toimesta. Noihin aikoihin onnekas nikkari saattoi saada lähes 4:1 voiton myymästään rakennetusta veneestä. Kymmenen vuoden Kivenlahden aikaansa lukuunottamatta vene on ollut koko ikänsä Helsinkiläisissä kerhoissa.
- 1975-n.1977 Suomalainen Pursiseura SPS
- n.1977-1979 Kipparlahden Venekerho KVK
- 1979-1989 Kivenlahden Venekerho KLV
- 1989-1991 Suomenoja s/y Harald
- 1991-1993 Helsingfors Segelklubb HSK s/y Miranda
- 1993-2002 Helsingfors Segelklubb HSK
- 2002-2007 Vuosaaren Venekerho VVK
- 2007- Helsinki
Miranda
Minulle tuli iloisena yllätyksenä, että Mirandan aiemmin omistanut ja sille ”sukupuolenvaihtoleikkauksen” tehnyt Lauri on myös näillä sivuilla käyttäjänä, hänelle siis suurkiitos ettei minun tarvitse enää seilailla "Haraldilla". Häneltä kuulin myös ison osan veneen alkuvuosien vaiheista kuin myös tarinan nimen takana. Nimipäivättömien tyttöjen luettelosta löytyvä Miranda on ensimmäisen kerran tullut läntisen Maailman tietoisuuteen William Shakespearen ”Myrsky”-näytelmän naishahmon kautta. Nimi Miranda tarkoittaa ”ihastelemisen arvoista” ja tokihan se veneen omistajalle sopii.
Miranda on vuosimallia 1975 ja aiemmin mainitun sporttisen pleksi-ikkunan lisäksi siinä on edelleen 70-luvun veneiden kaunis kaareva kaukalo, mikä esteettistä matkaveneilijää miellyttää kovasti. Erikoista Mirandassa on, että monista vaiheistaan huolimatta sisustus on säilynyt patjoja myöten alkuperäisenä ja hyväkuntoisena Arteknon sisustuksena, samoin kuten kannen heloitus niiltä osin kun päätellä saattaa poislukien kaukaloon plokeilla siirretyt nostimet. Tästä syystä olenkin pyrkinyt tekemään kaikki korjaukseni ennallistavalla tavalla, toisin sanoen alkuperäisiä ratkaisuja kunnioittaen. Merkittävimmät varustelut veneeseen on tehty Laurin omistuksessa ja hänen asentamansa lämmitin ja keittimen kaukalo noudattavat entistävää asennustapaani loistavasti.
Kunnostusta
2007
Ostaessani Mirandan, se oli kieltämättä nuhjuisessa kunnossa. Alkuinnostuksessa korjasin veneen kölin ja puuosat. Näiden jälkeen vene oli kun pakasta vedetty. Alla lista ensimmäisen vuoden aikana tehdyistä korjauksista:
- Köli
- Kannen puuosat
- Moottorin huolto; vettä uimurissa
- Potkurilokin korjaus; sähkötyöt
- Akun siirto kaukalon laatikosta keulaan
- Uudet nostinten lukot
- Ison skuuttilukon hampaiden viilaus vs. 200€ uusi lukko (suosittelen)
- Luukun lukon korjaus talveksi. Kokeilkaa aina liottaa ensin itse öljyllä, lukkosepät on luihuja!
2008
Toisen kauden kunnostukset olivat pitkälti esteettisiä tuikitärkeän pohjaventtiilien korjauksen lisäksi. Venettä hallitsi valko-punainen teema jota vahvistettiin ratsastajin varustettujen purjeiden vaatiman uuden puomipeitteen, itse tekemieni fokkapeitteen ja kaukalotyynyjen avulla. Lista kauden korjauksista on seuraava:
- Pohjaventtiilit
- Kylkiraidan maalaus
- Keulaventtiilin korjaus
- Oikean päävantin vaihto
- Patjapäällisten harsiminen ja fyllin lisääminen patjan väliin
- Rungon paklausta
- Kulkuluukun vesitiivistäminen
- Moottorin huoltoa; jatkuva prosessi
2009
Tulevan kauden remonteista on luvassa mukavuutta parantavia ja yleistä kunnostusta vaativia kohteita, mm:
- Ikkunoiden vaihto
- Akkujalusta keulalaatikkoon kaikuanturivarauksella
- Lämmittimen huolto
- Puomihelan kunnostus
- Nostinten vaihtaminen dyneemanostimiksi
- Mastoaukon kavennus ja pikareivin käyttöönotto, mahd. dirkin asennus
- Kulkuvalojen huolto
- Kannen ”hartsittaminen”
- Tuuletuksen ja lämpöeristeen järjestäminen keulapiikin patjoille
Lisäksi mahdollisuuksien mukaan:
- Kiinteä pilssipumppu á la David.
- Barberit spinnulle ja fokalle
- Aurinko/sadekatos kaukaloon
- Pöytä kaukaloon/salonkiin
- Kaikuluotain
Reissuja
Kilpapurjehduksessakin on puolensa mutta ylläolevasta varmasti huomaatte minun keskittyneen leppoisampaan vapaa-aikaan. Minulta kysyttiin hiljakkoin, mikä purjehduksessa on hienoa. Sanoisin, että kohdalleni ei ole osunut vielä yhtään niin helppoa irtautumista arkielämän punnuksista kun yksinkertainen parin tunnin iltalenkki kaupungin edustalla jolloin Maailma saa oikeat mittasuhteet. Toistaiseksi työssä käyvänä minulla ei myöskään ole mahdollisuutta pitkään kesälomaan ja olen huomannut, miten aika vääristyy edukseni veneillessä. Jopa lyhyt irrottautuminen kotilaiturista tuo 30% venymän: perjantaina saaressa nukuttu yö tuntuu tuovan ylimääräisen päivän viikonloppuun kun sunnuntaina herää omasta vuoteesta ja on edelleen vapaalla!
Ajattelin listata tähän kahden vuoden aikana tekemäni saarikohteet Helsingin alueella, ovatpahan jossakin muistissa:
2006 (Vuokra-H Danielle)
- Suomenlinna
2007 (12.5.-17.10.)
- Kalliosaari, Santahamina, Suomenlinna, Sipoon Kaunissaari, Stora Svartö
2008 (14.5.-19.10.)
- Stora Herrö, Stora Brandö, Kaivokari, Äggskär, Suomenlinna, Gåsgrundet, Lähteelä, Byxholmen, Rosala, Kustavi, Uusikaupunki, Katanpää, Houtskär, Nauvo, Aspö, Gulkrona, Hanko, Jakob Ramsjö, Kaparen
2009
- Suunnitelmissa Jermo, Rymättylä, Ahvenanmaa, Utö ja Jurmo. (Peukut pystyyn että kelit paranisi..)