www.h-vene.net

Terve,

Luin Venemestarista (Vene-lehteen verrattuna veneen omistajan, ei veneestä haaveilijan, lehti) fokan säätelystä ja aloin pohtia ratsastajien (liekö termi oikea, skuuttikulman säätökiskoista on kyse) asentoja. Lehdessä oli hyvä juttu mutta ehkä hieman isompia veneitä silmällä pitäen.

Itselläni vaunut ovat perussäätönä ihan takana koska krysseillä kuvittelen niiden olevan sielä optimaalisesti. Rikini on perussäätönä niin kireä kun oli järkevää vääntää mutta matkaveneestähän on kyse, joten rakea on aika vähän. Purjeet on vielä hyvin muodossaan.

Siispä, minkälaisia perussäätöjä muut käyttää? Luulisi, että esim. kiskon keskelle säädetty vaunu palvelisi lähinnä sivutuulta ja siitä eteenpäin myötäistä. Silti hieman epäilyttää ettei vaunujen ehkä ihan takatapissa kuuluisi olla.

Olisko matkapurjehtijan nyrkkisäännöksi seuraava:

Kun käännät venettä ylemmäs tuuleen, pitäisi fokan etureunan alkaa elää/lepattamaan samalla hetkellä kaikilla korkeuksilla.

Jos fokan skuuttipiste on liian takana, alkaa yläosa lepattaa ensin (fokka on ylhäältä liian "löysällä" suhteessa alaosaana)
Jos skuuttipiste on liian edessä, alkaa purjeen alaosan etureuna elää/lepaattaa ensin, purjeen alaosa on "liian löysällä" yläosaan verrattuna.


Ja käytännön elämässä tuo periaate johtaa siihen, että kryssillä kovalla tuulella vaunun tulee olla taaempana ja hiljaisemmalla tuulella edempänä.

Sivutuulee/myötäiseen mentäessä vaunua voi siirtää eteenpäin, kisailijat käyttävät sivutuulessa ns. fokan barbereita, joilla skuuttipistettä siirretään eteen- ja sivulle päin.
(hfoorumi/viewtopic.php?t=69&highlight=barberi)

Mittanauha-nyrkkisääntöä on vaikea antaa retkipurjehtijalle, kun ainakin retkipurjeita on eritavoilla leikattuina, ja asiaan vaikuttaa myös fokan korkeus kannesta (sakkelin pituus), sekä erittäin paljon myös maston takanoja.

Yleispätevä menetelmä millä päästään ainakin noin hehtaarille vakiopaikan
suhteen:

Mitataan fokan etuliikistä keskiosa. Tästä vedetään kohti skuuttikulmaa
kuvitteellinen viiva, ja skuuttikulmaan teipataan n 30cm teipinpätkä joka on
tämän viivan suuntainen sekä loppuu skuuttireikään.

Mennään purjehtimaan. Perus-asetus mistä voi lähteä sitten hienosäätämään on
siinä, missä skuutti teippiviivaa pitkin tähdättynä jatkaa em. teippiviivaa suoraan.
Tarkoitus on siis että skuutti vetää suoraan kohti etuliikin keskiosaa, ts. kiristää sekä
ala- että yläosaa tasaisesti.

Erkka wrote:Olisko matkapurjehtijan nyrkkisäännöksi seuraava:

Kun käännät venettä ylemmäs tuuleen, pitäisi fokan etureunan alkaa elää/lepattamaan samalla hetkellä kaikilla korkeuksilla.

Jos fokan skuuttipiste on liian takana, alkaa yläosa lepattaa ensin (fokka on ylhäältä liian "löysällä" suhteessa alaosaana)
Jos skuuttipiste on liian edessä, alkaa purjeen alaosan etureuna elää/lepaattaa ensin, purjeen alaosa on "liian löysällä" yläosaan verrattuna.


Ja käytännön elämässä tuo periaate johtaa siihen, että kryssillä kovalla tuulella vaunun tulee olla taaempana ja hiljaisemmalla tuulella edempänä.

Sivutuulee/myötäiseen mentäessä vaunua voi siirtää eteenpäin, kisailijat käyttävät sivutuulessa ns. fokan barbereita, joilla skuuttipistettä siirretään eteen- ja sivulle päin.
(hfoorumi/viewtopic.php?t=69&highlight=barberi)

Mittanauha-nyrkkisääntöä on vaikea antaa retkipurjehtijalle, kun ainakin retkipurjeita on eritavoilla leikattuina, ja asiaan vaikuttaa myös fokan korkeus kannesta (sakkelin pituus), sekä erittäin paljon myös maston takanoja.

Kiitos vinkeistä. Onko teillä siis vaunu ihan takana perussäätönä vai jossain suhteessa edempänä? Kysymys siksi ettei vaan tule syyttä suotta kinnattua purjeita liian takana jos se ei ole tapana.

Fokan barberista, mahtaiskohan semmonen karvalakkiviritelmä siis olla pylpyrä kiinni skuutissa, josta tulee naru skuuttivaunun läpi kaukalossa olevaan lukkoon? Löysäämällä skuutin saa ulommas sivutuulella ja kiristämällä takaosassa olevaan vaunuun kiinni? En ole moisia barbereita nähnyt kun spinnuissa joten koitan hahmottaa.. Jos moisista on kuvia niin olisi mukava nähdä.

Omassa veneessäni on fokan halssikulmalle talja keulapiikissä joka toimii ikäänkuin fokan kunnarina. Mahtaako näitä olla veneissä yleisesti? Toimii kyllä hyvin jos fokkaa täytyy kiristää kesken reissun nostimiin koskematta, miksei myös kohottamaan fokka kannesta jos tarpeen (myötäisellä kenties pussin aikaansaamiseksi?). Sakkeleiden vaihtoa ei näin myöskään tule. Toki jossain määrin yhtä kätevää on olla poistumatta kaukalosta keulapiikkiin ja laskea hieman nostinta..

Vanhan veneen suola on nuo kaikki säädöt joille ei heti keksi hyötykäyttöä.

No, meillä vaunu on yleensä suunnilleen keskellä kiskoa.

Mittanauhasäännön löydät nortin trimmiohjeista:
http://nsweb.itinfo.dk/uk/Tuning_Hboat.pdf,
mutta siihen tosiian vaikuttavat sitten ainakin aiemmin mainitsemani asiat.

Kuva (kryssillä löysänä olevasta) fokan barberista alla:


Meillä on siis veneen laidassa vanttiruuvien etupuolella muovinen silmukka (voisi tietysti olla ploki), jonka läpi barberin säätököysi kulkee sitloodaan. Barberin päässä on ploki, jonka läpi skuutti kulkee. Vanttiruuvien takapuolella olevat plokit ovat spinnun barberia.

Tuossa on taas kuva köysisäätöisestä skuuttivaunusta, mutta ilman barberia:
http://www.eaglemarine.fi/kuva6.htm

Vaunun paikkaa miettiessä kannattaa muistaa myös raken vaikutus: Tuo Haraldin kuvaama tähtäysviiva osoittaa taaemmaksi kiskoa jos masto on pystymmässä. Ja ensimmäisen viestin mukaanhan 306:ssa on masto varsin pystyssä. Laita masto vähän enemmän kallelleen, niin fokan skuuttiplokeihinkin pitää hakea uudet paikat.

Se fokan nostimen kiristäminen keulakannen alta näkyy olleen käytössä 70-luvun veneissä. Meillä on sellainen murroskauden vene (vm -79 artekno), jossa etustaagin kansihelassa on vielä reikä sitä säätövaijeria varten (ja kannen alla vaijeripylpyrä), mutta se reikä on tulpattu kiinni eikä kannen allakaan ole ilmeisesti koskaan ollut taljaa. Sen sijaan katolla on taljaboksi jolla fallin kireyttä säädetään yläpäästä käsin.

Tuo 306:n fokan fallisysteemi oli alunperin sellainen, että purje nostettiin mastolta ja vaijerifallissa oleva lenkki pujotettiin mastolla olleeseen teräskoukkuun. ei sitä etuliikin kireyttä helposti muuten voinutkaan purjehduksen aikana säätää kuin sillä kannen alla olevalla taljalla. Nykyään ko. venessä nostin taitaa tulla istumalaatikkoon köysilukon kautta, joten se vanha talja lienee tarpeeton.

Lauri wrote:Vaunun paikkaa miettiessä kannattaa muistaa myös raken vaikutus: Tuo Haraldin kuvaama tähtäysviiva osoittaa taaemmaksi kiskoa jos masto on pystymmässä. Ja ensimmäisen viestin mukaanhan 306:ssa on masto varsin pystyssä. Laita masto vähän enemmän kallelleen, niin fokan skuuttiplokeihinkin pitää hakea uudet paikat.

Tuota en nyt oikein ymmärtänyt. Tähtäysviiva osoittaa teoriassa skuuttiplokin
perusasennon oli sinulla rakea vaikka kuinka paljon tai vähän. Se on totta että
tähtäysviiva ei osaa ennustaa tulevaisuutta, eli jos tulet säätämään rakea lisää
joudut taas katsomaan tähtäysviivasta perusasennon uudestaan.

harald wrote: Tähtäysviiva osoittaa teoriassa skuuttiplokin
perusasennon oli sinulla rakea vaikka kuinka paljon tai vähän. Se on totta että
tähtäysviiva ei osaa ennustaa tulevaisuutta, eli jos tulet säätämään rakea lisää
joudut taas katsomaan tähtäysviivasta perusasennon uudestaan.

Hyvä niksihän tuo on. Venemestarissa kehotettiin "makoilemaan kannella ja katselemaan purjeita vesillä" mikä ei varmasti onnistu ihan yhtä nopeasti ja tarkasti kun tämä teippisysteemi!

Tuota kannella makaamista ja purjeiden katsomista on etenkin kauniimpi
sukupuoli harrastanut paljonkin, vauhdin pahemmin parantumatta

harald wrote:

Lauri wrote:Vaunun paikkaa miettiessä kannattaa muistaa myös raken vaikutus: Tuo Haraldin kuvaama tähtäysviiva osoittaa taaemmaksi kiskoa jos masto on pystymmässä. Ja ensimmäisen viestin mukaanhan 306:ssa on masto varsin pystyssä. Laita masto vähän enemmän kallelleen, niin fokan skuuttiplokeihinkin pitää hakea uudet paikat.

Tuota en nyt oikein ymmärtänyt. Tähtäysviiva osoittaa teoriassa skuuttiplokin
perusasennon oli sinulla rakea vaikka kuinka paljon tai vähän. Se on totta että
tähtäysviiva ei osaa ennustaa tulevaisuutta, eli jos tulet säätämään rakea lisää
joudut taas katsomaan tähtäysviivasta perusasennon uudestaan.

En ymmärrä mikä siinä on vaikea ymmärtää, koska näytät itsekin antavan saman vastauksen. Eli skuuttipisteen "perusasento" riippuu rakesta.

Yritetään uudestaan:

Ihan perusgeometriasta tuossa on kyse. Kun mastoa kallistetaan enemmän, niin myös etustaagin kulma kanteen nähden muuttuu. Samalla purjeen skuuttikulma myös lähentyy kantta, ja kohta johon tähtäysviivaa pitkin tähtääminen osuu siirtyy myös: se kohta jossa se skuuttiploki pitäisi olla "perusasennossa" siirtyy eteenpäin.

Jos se skuuttiploki on nyt koko ajan ihan kiskon takapäässä, niin se kuulostaa siltä kuin säätövaraa ei olisi. Säätövaraa saa lisää esimerkiksi siirtämällä kiskoa, asentamalla pidemmän kiskon kanteen tai lisäämällä maston kallistusta. Viimeisin lienee helpoin vaihtoehto.

Lauri wrote: Jos se skuuttiploki on nyt koko ajan ihan kiskon takapäässä, niin se kuulostaa siltä kuin säätövaraa ei olisi. Säätövaraa saa lisää esimerkiksi siirtämällä kiskoa, asentamalla pidemmän kiskon kanteen tai lisäämällä maston kallistusta. Viimeisin lienee helpoin vaihtoehto.

Samalla asialla taidatte olla molemmat. Eli itse teippi ei muuksi muutu, se osoittaa purjeen etuliikin puoliväliä rakeista riippumatta mutta skuuttivaunua pitää siirrellä.

Mulla on siis vaunu taka-asennossa nyt koskapa en ole sille parempaa paikkaa keksinyt mistä syystä sitä täältä kyselin. Pistänpäs korvan taa ton raken lisäämisen jos vaunu alkaa loppumaan. Nyt alkuun enempi huolettaa etten väärillä säädöilläni mene tärväämään purjeita, onhan tuossa mahdollisuus että alaliikki venyy epäsuhtaisesti takaliikkiin nähden.

Perusasetus on 285-287cm etustaagista mitattuna.

Mitan voi tarkistaa esim. Fritzin, Höj Jensenin jne. trimmioppaista.

Tämä fokan skuuttauspisteen hakeminen tuntuu olevan ikuisuus kysymys, johon mielestäni kiinnitetään turhan paljon huomiota. Skuuttauspisteellä ei ole niin paljon väliä, kunhan se ei vain ole liian edessä. Skuutin kireys on ratkaiseva.

Ajattele fokan skuuttauspistettä samanlaisena säätönä kuin ison puomiliesmaa (outhaul). Piste edessä=outhaul löysällä, piste takana= outhaul kireä. Kevyessä tuulessa ja hankalassa aallokossa outhaulia vähän löysätään, mutta muutoin se on enimmäkseen kireällä - samoin fokan pisteen kanssa.

Olennaista on fokan takaliikin kireys, jota voi mitata esim. sillä, miten paljon fokka tulee saalingin päälle ja eteen. Takaliikin kireyden määrää skuutin kireys - vaikka piste olisi 5 cm taaempana, kun skuutista kiristää riittävästi takaliikki kyllä tulee loppujen lopuksi sisään. Kun skuuttauspiste on riittävän takana, skuutin kiristäminen toimii kuin outhaul isolle: se latistaa fokan alaosaa ja avaa hitusen solaa alhaalta, mikä edesauttaa menoa kovassa tuulessa.

Mikon analogia fokan jaluspisteen ja isonpurjeen alaliikin kireyden välillä on mainio! Jos säädän fokan jaluspisteen "oikeaoppisesti" siten, että ylä- ja alalangat irtoavat samanaikaisesti, on jaluspiste aivan liian edessä. Purje tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt (WB-medium). Kannattaa myös tarkkailla fokan takaliikin virtauslankaa (ylälattan kohta). Sen tulisi ymmärtääkseni olla suorassa melkein koko ajan, jotta sola toimii tehokkaasti?

Mikä on fokan virtauslankojen oikea paikka? Mielestäni ne ovat usein liian edessä, jolloin ne ovat levottomat eivätkä pysy suorana juuri koskaan.

Hanu wrote:Mikä on fokan virtauslankojen oikea paikka? Mielestäni ne ovat usein liian edessä, jolloin ne ovat levottomat eivätkä pysy suorana juuri koskaan.

Aiheesta löytyy sivuiltamme http://www.wb-sails.fi/news/95_11_Telli ... tales.html. Tämä on kautta vuosien ollut ja on edelleenkin ylivoimaisesti suosituin sivumme.

Nykytietämyksen valossa tuo Telling tales on vähän vanhentunut. Jos haluat todella syventyä aiheeseen, voit lukea viimeisestä WB-Newsistä juttua http://www.wb-sails.fi/suomi/newsArkist ... lowSim.pdf. S. 11 viitataan virtauslankojen sijoitteluun:

"Osoittautuu, ettei irtoamiskupla leviäkään etuliesmasta taaksepäin, kun kurssia nostetaan tai jalusta löysätään, kuten kirjallisuudessa on ollut tapana esittää. Virtauksen irtoaminen leviää fokan huipusta alaspäin halssikulmaa kohti kulkevana kartiomaisena irtoamispyörteenä. Pyörteen käyttäytyminen herättää ajatuksia virtauslankojen sijoittelusta - ehkei niitä kannatakaan laittaa vaakasuuntaisena rivinä etuliesmasta taaksepäin, vaan mieluummin koko etuliesman matkalle ylhäältä alas tasaisin välein. Näin virtauslankojen informaatio on herkempi kurssin muutoksille ja purjetrimmille.