Ensipurjehdus

[remonttimake]

Hei vaan H-veneläiset. Aloitetaan nyt tällainen säie ensimmäisestä purjehduskokemuksesta.

Ennen tätä kesää minulla ei ole mitään purjehduskokemusta. Navigointikurssin kävin kansalaisopistossa vuosi sitten ja tänä keväänä samassa paikassa purjehduskurssin (terveisiä Jörgenille, jos lukee!).

Ostin alkukesästä vanhan kilparatsun, FIN-15. Pienen, mutta aikaavievän kunnostuksen jälkeen saatiin se elokuun alussa vesille.
Kaksi ensimmäistä kertaa liikuttiin pelkällä konevoimalla lähimmän länsiviitan ympäri ja sen jälkeen takaisin laiturille haukkomaan henkeä.
Kolmannelle kerralle saatiin purjeveneessä hieman enemmän aikaa viettänyt tuttava mukaan ja uskalsimme peräti nostaa purjeet ylös.
Oli oikeasti hieno tunne purjehtia lähes peilityynessä (2m/s), silti vauhtia reippaan kävelyvauhdin verran.
Toissapäivänä oli vuorossa "perheen kanssa yksinpurjehdus" ilman apujokkoja. Tuulta Paraisilla oli lähes 10m/s, mikä jälkeenpäin ajatellen
oli puolet liikaa.

Laiturilta lähdettyämme opastin vaimoa: "Pitäisi ohjata suoraan vastatuuleen, jolloin minä nostan maston takapuolella olevan isopurjeen". Kun vastauksena oli: "Ohjata? vastatuuleen?", niin arvelin, ettei tämä purjehdus välttämättä suju kuten oppikirjassa. Harjoittelimme jonkin aikaa veneen ohjaamista pinnalla, jonka jälkeen menin nostamaan
isopurjeen ylös. Nosto oli todella helppo. Kävin sammuttamassa perämoottorin (virhe) ja opastin vaimoa kääntämään myötätuuleen, vaan vauhti loppui ja jäimme paikallemme. Tuulenpuuska tarttui isopurjeeseen ja vene kallistui ehkä reilun 10 astetta (perheen naisväki alkoi huutamaan). Lopulta vene kääntyi myötätuuleen. Jotta kokemusta karttuisi, annoin vaimon edelleen olla pinnalla; lopulta vene kääntyi 360 astetta. Suoristin pinnan ja jatkoimme myötätuuleen.
Seurauksena pari-kolme vahinkojiippiä. Onneksi puomi ei osunnut kehenkään. Fokka oli edelleen etukannella
odottamassa nostoa ja nostamatta se tällä kertaa jäikin. Välillä vilkutimme iloisille moottoriveneilijöille, jotka varmasti olivat
nauttineet näkemästään. Täytyy myös olla kiitollinen Sorpon lossin kuljettajalle, joka ystävällisesti odotti rannalla kunnes olime päässeet
alta pois temppuinemme.

Myöskään laiturille paluu ei ollut niin helppoa kuin se oli aiemmilla tyynen kelin lenkeillämme. Ensimmäisellä kerralla loppui vauhti ennen kun
olimme tolppien välissä (ja kone taas sammutettuna hyvissä ajoin). Kone uudestaan käyntiin ja peruutin pois laiturialueelta, jonka jälkeen
uusi lähestymisyritys. Tällä keraa pääsimme oikeaan koloon perille saakka, eikä osuttu naapureihin. Kotimatkalla käytiin tapahtumia läpi.
Naisväellä oli ollut jännää, mutta ilmeisesti ei liian jännää. Ensi sunnuntaina on ilmoista riippuen seuraava purjehdusyritys.
Tavoitteena on päästä 4mpk matka Paraislta Haraldsholmiin ja takaisin. Kaveri todennäköisesti tulee saattamaan moottoriveneellä. Vielä on hieman matkaa
ensimmäisiin H venekisoihin, mutta täältä tullaan!

[306]

Hei vaan H-veneläiset. Aloitetaan nyt tällainen säie ensimmäisestä purjehduskokemuksesta.

Tervetuloa vaan, eiköhän ratsunne opasta teitä vielä pitkälle näissä hommissa! Laittakaahan kuva galleriaan, se saattaa olla 15. ensimmäinen H-vene Maailmassa!

Moottorin kanssa on toisinaan vähän kinkkistä. Nyt kun oma moottorimme on hiukka rikki eikä siis varmatoiminen niin teemme seuraavaa:

Moottori päällä irti laiturista. Kun tilaa on riittävästi nostamme fokan joka vetää H-veneessä ihan hyvin eikä kallista venettä niin paljon ettei moottoria voisi käydä sammuttamassa ja nostamassa (tai muuten säätämässä) turvallisesti. Lisäksi fokan voi nostaa myös hienoisessa sivutuulessa toisin kun isopurjeen. Pelkällä fokallakin on helppoa seilailalla melko sujuvasti joten se on meillä lähinnä varavoimana jos moottori yskähtää mutta teidän tapauksessa voi ajatella myös toisinpäin.

Fokalla jatketaan menoa niin, että vene saadaan vastatuuleen ja sitten iso ylös.

Pelkällä isolla seilailu (puhumattakaan kovalla tuulella) heittelee venettä enemmän joten fokka on hyvä laittaa tasapainottamaan (ei siillä vauhti varsinaisesti kasva kun vastatuuleen mennessä). Näin peräsin tuntuu kevyemmältä ja ohjaaminen sujuu vähän pikkuisemmaltakin vaimolta.

Skuuttien eli jalusten kireyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos vene kallistuu voimakkaasti, pitää purjeisiin päästää lisää köyttä ja vene oikenee kyllä. Tämä siis kun harjoittelette niissä järkevissä 5m/s tuulissa, kovissa tuulissa on sitten toiset niksit joita vielä itsekin harjoitellaan..

Takaisin palatessa toimitte vaan päinvastoin: vastatuuleen, ensin iso alas, sitten veneen ollessa vielä avarilla vesillä (muttei allokossa) laitatte moottorin alas ja päälle sopivalle eteenpäin vievälle vedolle. Sitten fokka alas ja laiturille.

Muuten ei ole purjeiden nostojärjesteyksellä väliä, fokka vaan on pienempänä vähän helpompi hallita harjoitellessa. Täytyy kuitenkin muistaa että pelkällä fokalla on vaikeampi päästä kryssimään vastatuuleen!

Katso vinkkejä moottorin ja laituriin ajosta foorumin kohdasta "veneen käsittely satamassa" tms. ja onhan tuolla muitakin hyviä vinkkejä.

Jaa niin, "Vastatuuli" oli omallekin tytölleni outo juttu kunnes selitin sen näin: Vastatuuli on siellä minne katsoessa humisee molemmissa korvissa. Pinnaperäsimellä sinne ohjailu vie toki hetken harjoittelun myös mutta on jo selkeämpi homma.

Tsemppiä vaan ja rentoa toimintaa, siitä se alkaa!

[FIN-666]

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että kannattaa pyytää joku kokeneempi H-vene purjehtia mukaan ensipurjehduksille. Helpottaa hommia huomattavasti, kun ei tarvitse kaikkea opetella kantapäänkautta.

Rohkeasti vain kysymään apuja, vai löytyykö tämän foorumin kautta joku mukaan?

[remonttimake]

Kiitos hyvistä kommenteista. Etenkin purjeiden nostojärjestystä pitää koittaa muutella. H venettä tuntevan kaverin mukaan löytäminen on ehkä tässä tapauksessa mahdotonta. "vieraita" ihmisiä on jotenkin nolo kysellä oppaaksi, purjehduskurssilaistenkin yhteystietoja on tallessa, mutta ei vaan kykene ottamaan yhteyttä. Laiturilta olisi helppo nykiä kaveria hihasta, mutta Paraisten Portilla ei näy H veneitä olevan, pikemminkin perhepurkkareita. Tuttavapiirissä on pari purjehdusta harrastavaa, sieltä saan jossain kohtaa apuja kunhan aikataulut sovitetaan. Tässä vaan on niin kova palo purjehtimaan, ettei kotiin jäädä odottelemaan.

[306]

Tässä vaan on niin kova palo purjehtimaan, ettei kotiin jäädä odottelemaan.

No, valkkaatte vaan sopivatuulisen päivän niin ei tuu niin paljon rempattavaa. Satama-altaissa kannattaa ajaa koneella ilman purjeita ja hitaus on valttia niin ei tuu töyssyjä. Moottorillakin on niksejä mitä on tuolla veneenkäsittelyfoorumissa opastettu, helpottavat kääntymisiä yms.

Poijujen kanssa on hyvä harjoitella miten pienessä tilassa vene kääntyy yms. Itse purjehtiminen ei ole kovin mutkikasta kunhan puomia varoo, saapuminen ja lähteminen enemmänkin.

"Suuri Purjehdusopas" tms. kirjastosta oli mulle pakollinen oppimäärä ennenkun myyjä suostui myymään mulle mun ensimmäisen E-jollani 23v ikäisenä. Periaate oli kieltämättä hyvä joskin vielä aiheellisempi köliveneellä! Huoletta voi skipata vuorovedet ja jollan pystyyn kääntämiset, rantautumiset on hyvä osata tuulen mukaan että oppii sitä tuiki tärkeää ennakointia. Itse ostin oppaan joka on veneen kirjastossa ensiapuohjeioneen päivineen, suosittelen sitäkin matkalukemisiksi.

[remonttimake]

Tässä taas nähtiin miten todellisuus ja neuvot kohtaavat-eivät mitenkään

Sunnuntaina oli edelleen suht kova keli aloittelijalle, noin 10m/s. Kun vielä sataa ropisteli välillä, niin oli todella lähellä että retki jäi tekemättä. Sovittiin kuitenkin, että mennään miesporukassa purjehtimaan ja naiset+lapset jäävät rannalle. Ajettiin ensin tuttavan mökiltä Haraldsholmista Paraisille moottoriveneellä ja vaihdettiin Paraisten Portilla moottorivene purjeveneeseen.

Tuuli oli suht kova, mutta se tuli mantereen puolelta (pohjoisesta). Tuuli ei osunut satamaan ja saatiin isopurje nostettua heittämällä. Luovittiin Atun ja Sorpon saarten välinen shuntti isopurjeella. Muut veneet lähes pääsääntöisesti menivät konevoimalla, yhtä punavalkoista paholaista lukuunottamatta, joka muuten kallisteli todella komeasti. Kun pahin luoviosuus oli loppumaisillaan, niin nostettiin myös fokka. Kaveri oli pinnamiehenä ja minä keskityin köysiin. Fokkaa ei meinannut millään saada vetoon. Toisen puolen skuutti oli edessä ja toisen takana. Taaempi skuuttipiste ainakin näytti paremmalta, mutta minulla oli vaikeuksia saada köyttä kiristettyä (kampea ei ole). Välillä oli liikaa kierroksia vinssissä ja tekniikka, jolla kiristetty köysi saadaan edelleen kireänä knaapiin, ei ollut hanskassa. Lisäksi knaapi oli niin kulunut, ettei se oikein pidä. Käynkin tänään ostamassa uudet köysilukot. Sivuvantit tuntuivat olevan aina väärässä paikassa. Purjehtijan oppaan mukaan fokan skuuttiköydet (geneerisessä purjeveneessä) menevät sivuvanttien ulkopuolelta, mutta se ei ainakaan meidän H veneessä tuntunut mahdolliselta (kokeiltiin). Parhaiten homma toimi kun köydet menivät vanttien sisäpuolelta, joten se sai kelvata. Myös isopurjeen skuuttaaminen ja etenkin skuuttipiste tuntuu tässä vaiheessa koulutusta hämärältä. Pidettiin skuuttipiste keskellä ja säädettiin purjetta taljalla. En vielä ymmärrä mikä hyöty on skuuttipisteen siirrolla vs taljan käytöllä.

Kun avoimempi meri alkoi, niin köysisulkeiset oli pidetty ja oli myös tullut vähän tuntumaa purjehdukseen. Purjeiden trimmaus oli takuuvarmasti pielessä, mutta ei haitannut sillä matka eteni paikoitellen hyvääkin vauhtia. Edes takanamme komeasti klänässä purjehtinut "punavalkoinen paholainen" ei päässyt ohitse, sillä he oikasivat väylältä kahden saaren välistä ja tuuli/veto loppui sinne. Lopulta he jäivät kauas taakse. Toisaalta Harkimon entinen 51 jalkainen meni heittämällä ohi. Siinä oli isopurjeen puomikin 2-3 kertaa paksumpi kuin meidän Melindan masto paksuimmasta kohtaa. Alkoi tekemään tupakkia mieli.

Ei päästy kaverin mökkirantaan saakka, vaan huiskuteltiin kotiväelle 50 metrin päästä rannasta ja käännyttiin paluumatkalle. Nyt oli jo sen verran varmuutta, että kaivoin kameran laukusta (ja korkattiin kaakaotermospullo). Päästiin yhdellä halssilla lähes koko paluumatka. Illalla lisäsin nettiin videokuvaa, löytyy youtubesta esim fin15 hakusanalla.

[306]

Tässä taas nähtiin miten todellisuus ja neuvot kohtaavat-eivät mitenkään

Riuska meininki. Mitäpä sitä turhia varomaan jos kerran äijäköörin saa kasaan ja pari askia sisua eväiksi.

Heh, ai sinä ostit ton ärtsyn näköisen veneen. Videosta päätellen tuuli voisi olla alle 10m/s:n. Itse ostin käsituulimittarin ennen lomia ihan vaan että osaisi suhteuttaa tuulennopeudet näkyvään aallokkoon yms. Siitä lisää tuolla foorumin osastossa huolto ja varustelu.

Joo, empäs huomannut edes mainita että H:n fokan skuutit tulee vanttien sisäpuolelta ja että kryssillä skuuttipisteet kannattaa pistää taakse.

Ison skuuttipiste (levanki) pitäis pudottaa suojan puolelle kovalla tuulella, tällöin purje latistuu skuutin vetäessä puomia suoraan alaspäin (jolloin "liika" tuuli menee pintaa pitkin voimistaen aerodynaamista virtausta ja siten purjeen tehoa, pullottava purje taas vaan kallistaa venettä ja vantit vinkuu). Useimmin kuitenkin keskiasento toimii ihan hyvin.

Ja kuten varmaan huomasitte, luovimisesta ei tule oikein mitään pelkällä isolla.. Viikonloppuna yksinpurjehtivia Hoita katseltuani tulevat ne poikkeuksetta laituriin pelkällä fokalla joten suositten sitä semmoseksi "vähennetääs voimaa"-purjeeksi lähestyessä ja joskus lähtiessäkin. Itse tietty olen tehnyt niin aina Windmill- ja 606-ajoistani lähtien (joskin 606 on surkea purjehtimaan fokalla toisin kun H).

Tuolla "veneen käsittely"-osastolla on tosiaan lisävinkkejä.

[Lauri]

Tässä suora linkki siihen videoon:

http://www.youtube.com/watch?v=ptUn5aksTjA

[remonttimake]

70 luvun keltainen on lempivärini

Meistä kokeneempi (Timo) sanoi että veljensä kanssa olivat myös aina nostaneet fokan ensin. Jotenkin siinä tuntui kuitenkin hyvältä idealta pelkkä isopurje ylös, sillä käännökset ovat yksinkertaisempia: Käännä vaan pinnasta.
Eteneminen oli aika jähmeää, mutta oletettiin sen johtuvan lähinnä miehistön osaamattomuudesta.

Tuulen nopeudesta on vaikea sanoa mitään varmaa, ilmatieteenlaitoksen merisää väitti 10m/s, silti meri oli melko tasainen. Tuuli puhalsi mantereelta päin (puuskaisena) ja myös saaret suojasivat hyvin. Joskus porkkalassa 4m/s on ollut pahempaa aallokkoa kun mitä nyt mennyllä reitillä. Tuulimittari ja kallistusmittari olisivat ehkä kivoja varusteita.

[306]

70 luvun keltainen on lempivärini

Katos katos, hommahan alkaa sujua!

http://www.youtube.com/watch?v=_uU1RnIhRAQ

[remonttimake]

Joo, intoa ollaan piukassa! Huomenna yritän tulla H venemiittiin ja ensi viikonloppu vietetään (säästä riippuen) veneellä. Pianhan pitää jo kokeilla spinnua, kunhan puomi ja purje löytyy jostain.

[306]

Joo, intoa ollaan piukassa! Huomenna yritän tulla H venemiittiin ja ensi viikonloppu vietetään (säästä riippuen) veneellä. Pianhan pitää jo kokeilla spinnua, kunhan puomi ja purje löytyy jostain.

Hieno homma, paikanpäällä voit kertoa miten manööverit sujuu purjeiden nostoissa ja laskuissa ym. Pidän siis peukkuja huomiselle!