H-veneiden klassikkotapahtuma makean veden parissa. 30+ Holkkia radalla. Löytyykö uusia mukaan lähtijöitä?
Näillä näkymin oma venekuntani osallistuu. Jos ja kun vetoauto/traileri järjestyy.
Päijännepurjehdus 2007
Moderator: Kristian
Päijännepurjehdus
Katariina on lähdössä Päitsiin.
Päijännepurjehdus
Kisan historian suurin H-luokka vuodelta 1989: 71 ilmoittautunutta, 70 startannutta ja 67 maaliin saapunutta H-venettä.
Pikaisesti tuloksista purjenumerot laskien n. 225 H-venettä on 34 vuoden aikana osallistunut Päijännepurjehdukseen, vanhin L7, uusin 946.
Pikaisesti tuloksista purjenumerot laskien n. 225 H-venettä on 34 vuoden aikana osallistunut Päijännepurjehdukseen, vanhin L7, uusin 946.
Vesa T. Lilja
Päijännepurjehdus 2007
Varmaa tietoa ei tunnu löytyvän mutta rantakahvilan olemassa/auki olemisesta olen kuullut.
Vesa T. Lilja
Päijännepurjehdus 2007
www.paijannepurjehdus.fi = tuonne on tänään (18.5.) ilmestynyt mahdolli-
suus ilmoittautua kisaan.
suus ilmoittautua kisaan.
Vesa T. Lilja
Päijännepurjehdus 2007
Padasjoen satamassa on taas kahvila auki/palveluja/11.6. kuultu tieto.
1. kisaan ilmoittautunut H FIN314 DINO/KVS.
1. kisaan ilmoittautunut H FIN314 DINO/KVS.
Vesa T. Lilja
Vpl: Me ollaan näillä näkymillä itse lähtemässä Päitsiin, joten oman trailerin tarve on torstai- illasta maanantai-iltaan (veneen pakkaamisineen ja purkamisineen). Jos jotenkin saat järjestettyä Flipperin kuljetuksen ja nostot ko. aikojen ulkopuolella niin, että traikku on em. aikoina meidän käytössä, niin oluttuoppikorvausta vastaan saat trailerin käyttöösi.
http://online.paijannepurjehdus.fi/Tulo ... px?v=1&k=6
28 H-venettä ilmoittautui ennen jälki-ilmoittautumisajan alkamista. Mukana myös hopeinen syvien vesien troolari.
28 H-venettä ilmoittautui ennen jälki-ilmoittautumisajan alkamista. Mukana myös hopeinen syvien vesien troolari.
Valmistelut kilpailua varten ovat hyvällä mallilla. 30 kpl H-veneitä tulossa lähtöviivalle. Traileriveneet (-1) näyttivät olevan todella tasaiseksi ja kiiltäväksi pohjasta sliipattuja.
Rantasyke on alkamaisilla. Hyvältä vaikuttaa.
Rantasyke on alkamaisilla. Hyvältä vaikuttaa.
Last edited by Vpl on Wed 25.7.2007 08.43, edited 1 time in total.
Flipperin Päijännepurjehdus 2007 kilpailuraportti - päivitetty
Päijännepurjehdus oli merkattu jo hyvissä ajoin talvella kilpailukalenteriin tapahtumana mihin mennään. Perusteluna, että H-veneitä osallistuu paljon, järvipurjehdus on mielenkiintoista, tapahtuma hyvä ja joukkueorganisointiin oli tarjolla paljon apua. Lähtökohdat olivat siis hyvät.
Ilmoittautuneita oli loppujen lopuksi yhteensä 31! Todella erinomaista. Näin suuressa yksityyppifleetissä kilpailu on huikean haastavaa. Kaikille löytyy kilpakumppaneita oli oma vauhti mikä tahansa. Tälläisestä yksityyppikölivenefleettikilpailuista muut vain haaveilevat.
Miksiköhän Päijännepurjehdus ei ole H-veneiden matkapurjehdus SM-kilpailu? (omasta mielestäni mestareita ei ole koskaan liikaa).
Flipperin reissu alkoi keskiviikkoiltana nostamalla vene trailerille. Edessä oli veneen ensimmäinen pakkaus kuljetusta varten. Apua ja neuvoja saatiin FIN-931:n kipparilta. Pakkaus tehtiin taidekuljetustason pieteetillä ja ehkäpä näin jälkikäteen ajateltuna hieman liian yksityiskohtaisesti. Loppujenlopuksi vene saatiin paketoitua valmiiksi kuljetusta silmälläpitäen.
Torstaina oli edessä matka Järvi-Suomen sydämeen Padasjoelle. Matkaan lähdettiin hyvillä mielin uuden varustesponsorin, www.aquastore.fi, siivittämänä. Tätä mainosta ei ole maksettu, mutta perusajatuksena mielestäni voitaisiin pitää, että H-venejoukkueiden kilpailu-/retkipurjehdustoimintaa edistävän mainonnan esiintuominen voisi olla ihan ok. Eikös juu chief constable Erkka?
Perjantaiaamuna oli edessä veneen lasku. Päijännepurjehdusorganisaation ilmoitus laskuajankohdasta oli noin 8:30-10:30. Ilmoitus piti täysin kutinsa. Team Bra:n logistiikkapäällikkö oli masinoinut miehet liikkeelle kukonlaulun aikoihin ja veneenlaskujonoon ajettiin 0800 hours. Paikalla oli jo Turkulainen kiinteistövälittäjä, joka ilmeisesti oli herännyt ammattilaisen tarkkuudella vieläkin aikaisemmin. Sitten alkoi varsinaisen operaation alkamisen odotus. Veneitä pakkaantui jonoon kuin meren mutaa. Toinen toistaan kiiltävämpipohjainen tiptop-Hoo ajoi vetoautonsa ja trailerin peräperään odottamaan vesillelaskua. Kun H-veneitä jonossa oli 7 kpl ja samana päivänä urheiluvenehöntsyihin osallistuvia sporttikiuluja toista kymmentä, niin ihme tapahtui - laskumestari saapui paikalle. Vain noin 1:15 minuuttia noin-aikaa.
Mutta mihinkäs meillä lomalaisilla olisi ollut kiire. Eikä meillä ollut edes ratakisaa perjantaipäivänä. Mutta miksi ei? Siinä kun jutteli ja tsiigaili sporttipulkkien kisarientoja perjantaipäivänä, niin teki mieli päästä radalle. Rata-alue oli erinomaisen lähellä rantaa ja tapahtumia pystyi hienosti seuraamaan aallonmurjalta. Kyllä ehdottomasti H-pulkilla pitäisi olla yksi kauden ranking-ratakilpailuista Päijännepurjehduksen yhteydessä. Tulisipahan lätkäistyä kaksi kärpästä samalla läimäyksellä.
Lauantaiaamu. Sääennuste kertoi, että luvassa oli kevyttä keliä. Päijänteen tuuliolosuhteita jonkun verran tuntevana tiesin, että vaikeaa tulisi olemaan. Kuten Hangon regatan kilpailuraportista ehkäpä luitte, Flipper ei ole koskaan ko. miehistön käsissä kulkenut lujaa kevyessä kelissä. Kautta kallen karmeiden kalapuikkoviiksien, scheisse. Edellisestä regatasta oppineena yksi asia mihin panostettiin tällä kertaa oli rikin oikea säätö. Riki säädettiin Höj Jensenin ohjeiden mukaan 0-4m/s tuuliolosuhteita varten. Muuten kilpailuvalmistelu oli ehkäpä hieman vähemmän uhoavaa kuin Hangossa. Mukaan otettiin kaikki 64 mpk:n kisaan tarvittava eikä mitään ylimääräistä tilpehööriä poistettu veneestä. Meidän viereen Padasjoen satamassa rantautui todellinen Päijännepurjehduksen H-venenestori, kaveri kertoi osallistuneensa kilpailuun jo 24 kertaa. Heh. Samalla viivalla kokemuksen suhteen. Öö. Kokemuksen paljoutta edusti myös samaisen kaverin karnevaalivarustautuminen, mukana veneessä oli kaikki tarvittava bongorummuista merirosvolippuun asti. Puhumattakaan pistämättömän eleganteista kilpailuasuista.
Itse kilpailu lähti käyntiin lauantaina puolenpäivän aikoihin erinomaisessa säässä. Tuulta oli n. 3 m/s, mutta tietysti puuskittaisena ja hieman shiftailevana. Kilpailun toimitsijat olivat ordereillaan varmistaneet, että edessä tulisi olemaan myötätuulilähtö ja siksi erittäin haastava. Flipperin miehistö päätti yksintuumin toteuttaa purjehduksessa koettua hyvää kilpailustrategiaa eli huippuveneen peesausta. Team Festivon tiedettiin olevan suurella todennäköisyydellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa lähtöä ajatellen, niin miksipä ei peesattaisi. Ja niinhän me peesattin. Ja hyvä tuli. Lähtölinjalla olimme vain muutama metri seurattavien perässä ja sopivan kokoinen rako purjehdittavana. Bra sanoi Team Bra. Matka jatkui kolmenkymmenenyhden, siis toistan kolmenkymmenenyhden, H-veneen fleetissä kohti Kelveneen kansallispuiston länsirantaa. Vauhtia riitti. Selän yli mentäessä jiipattiin n. 5 kertaa, jolla varmistettiin hyvin puhtaat tuulet. Ensimmäisessä kapeikossa olimme n. 8-10 sijoituksen tuntumassa. Kapeikon kohdilla meidän ohitse lipui neljähenkinen miehistö vanhempia osaajia. Muistan ajatelleeni silloin, että 'noh, nuo varmaan kuitataan myöhemmin'. Matka jatkui Kelveneen eteläkärkeä kohden tiukassa muodostelmassa. Ajoimme hieman etäämmämmällä alempana fleetistä ja pidimme vauhdin ihan hyvänä. Eteläkärjen n. 40-50 henkisen katsomon ohitettuamme olimme edelleen samoilla sijoituksilla. Hyvä. Vauhtia tuntui riittävän. Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen kiertomerkki. Kiertomerkille saavuttaessa strategiaksi valittiin safe and sure eli ei mitään tilanteita mistä joku saattaisi innostua protestoimaan. Kisa on pitkä joten etsitään tila ja kierretään rauhassa. Ensimmäinen myötätuuliosuus oli omasta mielestämme menestys. Ei virheitä, ei liiemmin takkiin.
Kryssin alkaessa homman luonne muuttui täysin. Vain noin pari mailia kryssiä purjehdittuamme huomasimme nopeaksi oletettujen veneiden olevan nopeita. Kryssiminen Kelveneen itäpuolta pitkin esitti mielestämme kaksi strategista vaihtoehtoa, joko lähteä länsilaitaa pitkin nousemaan tai mennä itäpuolta nuolien. Ja siksi päätimme mennä keskeltä. Loogista eikö totta. Valittu suunnitelma toimi tovin kun tuulta piisasi arviolta 2-4 m/s verran. Sitten iski ensimmäinen plege. Überscheisseä. Eihän siellä keskellä tuulenut tietystikään yhtään.
Kyseessä oli siis kilpailun ensimmäinen tyven, mutta ei missään nimessä viimeinen. Matkaan päästiin uudelleen pienen odottelun jälkeen. Tässä vaiheessa länsilaitaa pitkin ohi meistä oli ajanut ainakin Stemma ja NP muistaakseni. Who, Me?:n ja Hempukan kanssa olimme suurinpiirtein samoissa vauhdeissa. Tehinselälle tultaessa taivaalle alkoi kerääntyä sisävesillä vaaralliseksi tiedettyjä ukkospilviä. Taivas synkkeni hetkessä tumman puhuvaksi ja päälle lipui musta pilven reuna. Vedessä näkyi jatkuvasti lähenevä raja, minkä jälkeen mentäisi kovaa. Jalat hengailuremmeihin, hekkiä kiinni ja menoksi. Tuuli yltyi n. 10-12m/s nopeuteen silmänräpäyksessä. Muistaakseni tässä vaiheessa kilpailimme FIN-174:n kanssa. Vauhti kasvoi, puuskat kasvoivat, mutta aallokkoa tietystikään ei ollut mereen verrattuna ollenkaan. Oli pirun hauskaa! Yritimme tiirailla mahdollisimman hyvin mihin rintama oli menossa ja yrittää purjehtia rintaman mukana. No joo. En tiedä onnistuimmeko hyvin.
Mustan puhuvan rintaman jälkeen vuorossa oli täysplege. Paikallisia sääoloja paremmin tuntevat kertoivat, että näiden ukkospuuskien jälkeen tulee aina vuorottain totaaliplege ja sitten taas ehkäpä uusi puuska. Nyt ei tullut kuin plege. Ja millainen tulikaan. Tuuli kuoli aivan täysin. Edessämme noin 100 metrin päässä oli FIN-931 (Katariina) ja ilmeisesti L-907 (Autokoulu Juha/Julia) tai FIN-320 (Ankanpoika III)?. Edellinen ukkosrintama oli nostanut muutaman kymmenen sentin aallokon ja se yhdistettynä täysplegeen tiesi ongelmia. Veneestä hävisi ohjailtavuus täysin. H-veneet kääntyilivät takaisin menosuuntaan ja ympäri kukin vuorollaan. Ei voinut tehdä mitään. Kitkuttelimme itsemme takaisin menosuuntaan. Huomasimme tuulen viriävän edessäpäin. Noin 150 metriä meistä alkoi tuulla. FIN-931 ja toinen H sai tuulen. Pistin ajastimen päälle. Tarkallaa 12 minuuttia ja 31 sekuntia myöhemmin samainen tuulirintama saavutti meidätkin. Uskomatonta, että välimatkaeroa veneiden välillä oli 100 metriä ja tuulen kesti saavuttaa noin kauan meidät. Todella hermostuttavaa katsoa toisten ampuvan vauhdilla eteenpäin ja itse on jumissa kuin tatti scheissessa.
Seuraavat muutama tuntia aina Judinsaloon asti oli suht tasaista tuulen puolesta, mutta vettä saatiin parikin kertaa. Hetkessä sadevaatteet niskaan ja toisessa hetkessä pois helteen vuoksi. Itälaitaa pitkin ilmeisesti hyvän vedon turvin rinnallemme oli saapunut FIN-168 (Typyli). Tuuli nousi hieman ja pääsimme vetämään Typyliin muutaman sadan metrin eron. Hieman ennen Judinsaloa tuuli kääntyi ja pääsimme nostamaan spinnun. Tosin täysin sivutuuleen. Seuraava tunti puolitoista ajelimme sivutuuleen spinnulla hyvää vauhtia. Kiskasimme kaulaa muihin takanatuleviin H-veneisiin. Judinsalon jälkeen pimeni. Munaluodon kohdalla vieressä ajava Express täräytti kiville keskellä selkää reimarin vieressä. Tarkkaavaisuustasoa piti nostaa huomattavasti. Muita H-veneitä emme tässä vaiheessa nähneet ollenkaan.
Seuraavat suuremmat tilanteet syntyivät Kärkisten siltaan johtavan kapeikon alkupäässä. Takaa tulleet isommat veneet alkoivat saavuttaa ja ajamaan ohi. Karavaanariveneillä tuntui olevan huikea tarve kilpailla meitä vastaan - ilmeisesti LYS-kisan voitto mielessä. Itseämme ei ko. tasoituskisa kiinnostanut tällä kertaa pätkääkään. Tiirailimme vain edessä olevia H-veneitä. Ja yht'äkkiä huomasimme yhden H:n edessä. Ja eikun jahtaamaan. Purjenumeroa ei enää pimeydestä johtuen nähnyt. Seurasimme tuota ainoata edessä näkyvää H:ta aina Kärkisten sillalle asti, johon saavuimme jälleen lyhyen kryssiosuuden jälkeen spinnulla. Sillan jälkeen valitsimme vasemman puoleisen keppisummareitin, kun emme toisesta tienneet. Ja sekös oli väärä ratkaisu. Ajoimme sumaan vanhan tuulen avulla, jossa odotti veneitä yhteensä n. 20-30 kpl. Hieman yllättäen sumassa näkyi Who, Me?, Katariina, ja hetkonen eikös tuolla ole myös Team Festivo, Patent Decor, Hercules, Stemma, NP... Ei hitto, nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi. Takaa samaan sumaan liittyi vielä Hempukka. Jälleen vauhti oli todella vähäistä. Isot matka-arkut blokkaili vähäisenkin tuulen kokonaan pois. Hempukka ajoi meistä ohi ja meille iski paniikki. Jotain oli tehtävä. Päätimme lähteä leikkaamaan kokonaan pois joukosta ulkokaarteeseen Hempukan perään. Yht'äkkiä huomasimme, että purjeet veti ja pääsimme ensiksi Who, Me?:n ja sitten koko loppusakin ohitse. Ööö . Mites tässä näin kävikään? Ohitimme vielä Hempukan keulanmitan verran. Sillä hetkellä viimeisen selän kohdalla laskimme, että sijoitus oli ehkäpä noin 4. tai 5. Jesh. Ja kaiken lisäksi tuuli virisi. Tällöin isommat LYS-pulkat alkoivat taas saavuttaa ja mikä pahempaa perkele nostattamaan. Että alkoi risomaan, kun jotkut pirun Hattiwatit ja muut tasoituspulkat alkoi sotkemaan kisaa. Oltiinhan me joo samassa kisassa, mutta ei voinut sitten pätkääkään kiinnostaa miten meidän välisessä kisassa käy. Tämän täysin turhan nostattelun aikana huomasimme kun Stemma, Hercules jne. saivat hyvää tuulta ja suuntasivat Muuramen? länsirantaan ja Hempukka kapeikon itärantaan. Tällä kertaa päätimme lähteä Stemman perään. Tuuli kuoli jälleen. Olimme lähes keskellä selkää. Ilmeisesti huono valinta. Emme päässeet mihinkään. Veneitä suihkaili edestä ja takaa ohi. Hermot alkoi jälleen paukkua. Ja veneitä meni yhä ohi. Itälaita veti huomattavan hyvin.
Kisa lähestyi loppuaan ja väsymys alkoi painamaan. Olimme menettäneet viimeisellä selällä varmaan kymmenkunta tai enemmän sijoituksia. Risoi. Vihdoin, kun saimme tuulta purjeisiin, niin uskoimme jo sijoituksien olleen jaettu. Vaan eipä ollutkaan. Itälaita oli tyssähtänyt täysin. Ensiksi ohitimme kaksi H-venettä. Seuraavaksi huomasimme, että maalisuoran (n. 600-700 metriä ennen maalia) viimeisellä reimarilla oli kaksi kolme venettä pakassa. Pääsimme puikkaamaan reimaria nuollen heistä ohi. Maaliin oli enää n. 400 metriä. Pääsimme Patent Decorin ja NP:n ohi heidän keskinäisen nostattelun vuoksi. Wohoo. FIN-931 pääsi pois peitosta ja alkoi kiriä. Tästä lopusta tulisi jännittävä! Kaikki veneet alkoivat pakkaantumaan styyran halssille maaliin saapumista varten. Itse päätimme ajaa mahdollisimman puhtaissa ilman tilanteita. Lopulta FIN-931 pääsi n. 10 metriä ohi. Who Me?:n, Patent Decorin, NP:n, Lassun ja varmaankin vielä jonkin muun veneen kanssa kilpailisimme viivan ylityksestä vierivieressä. Lopulta maalilinja oli vain muutaman metrin päässä. Huuto styyran veneistä oli oikeutetun kova. Repäsin puomin toiselle puolelle ja aloin huutamaan LYS-kenkälaatikoille nousua. Ei tarvinnut kauaa nousta, kun saavuimme maaliin. Ööö. Miten kävi? Ei hajuakaan. Who, Me?:tä ennen olimme ehkäpä noin metrin, muista veneistä ei mitään tietoa. Onneksi tuomariveneessä näytti olevan kamera käytössä. 64 mpk:n kisan jälkeen 7-8 H-venettä saapuu maaliin veneenmitan sisällä! Siinä teille yksityyppikölivenekisailun fiilistä parhaimmillaan!
Sitten rantaan, pakkaamaan vene ja kotia kohti. Väsytti aika raa'asti. Satassa juttelemaan tuli Hempukan miehistö, he olivat valinneet itälaidan viimeisellä osuudella ja sijoittuivat neljänsiksi. Ai hitto, kun oltaisi tajuttu peesata heitä. Onneksi olkoon Hempukka! Ja kiitos kaikille H-veneille todella hienosta kilpailusta. Oli todella hauska nähdä, että kilpailu olikin näinkin tasaista. Ehkäpä tälläinen matkakilpailu tasoittaa ja antaa anteeksi hieman enemmän manööverivirheitä jne., kun lopulta ero olikin näinkin pieni. Ja vielä lopuksi paluu niihin vanhoihin herroihin, jotka lipusi meidän ohitse lähdön jälkeisen reimarin kohdalla. Heh. Ei sitten todellakaan ohitettu heitä! Ei edes ollut lähellä. Rannassa kuultiin, että ko. veneestä löytyi H-kokemusta semmoinen määrä, että me H-untuvikot kalpenimme tyystin. Heh. Kokemus puhuu purjehduksessa ja Päijännepurjehduksessa erityisesti!
Vuoden 2007 Päijännepurjehduksen viimeinen etappi oli tulosten odottelu. Lopulta kun tulokset tulivat selvisi, että Flipperin sijoitus oli.... DNF. Que? Mitä ihmettä? Hä? No voi per... Muutama sposti sinne tänne ja kyselyitä perään. Ilmeisesti inhimillinen erhe ja lupaus tulosten korjaantumisesta. Nyt vielä keskiviikkoaamuna tätä kirjaillessa tulos on yhä DNF... Harmittavaa. Toivottavasti tulokset saadaan lopulliseen muotoonsa pian ja mahdollisesti myös johonkin foorumille maalikamerakuva talvi-iltojen fiilistelyä varten!
Kiitos ja kumarrus!
Päijännepurjehdus oli merkattu jo hyvissä ajoin talvella kilpailukalenteriin tapahtumana mihin mennään. Perusteluna, että H-veneitä osallistuu paljon, järvipurjehdus on mielenkiintoista, tapahtuma hyvä ja joukkueorganisointiin oli tarjolla paljon apua. Lähtökohdat olivat siis hyvät.
Ilmoittautuneita oli loppujen lopuksi yhteensä 31! Todella erinomaista. Näin suuressa yksityyppifleetissä kilpailu on huikean haastavaa. Kaikille löytyy kilpakumppaneita oli oma vauhti mikä tahansa. Tälläisestä yksityyppikölivenefleettikilpailuista muut vain haaveilevat.
Miksiköhän Päijännepurjehdus ei ole H-veneiden matkapurjehdus SM-kilpailu? (omasta mielestäni mestareita ei ole koskaan liikaa). Flipperin reissu alkoi keskiviikkoiltana nostamalla vene trailerille. Edessä oli veneen ensimmäinen pakkaus kuljetusta varten. Apua ja neuvoja saatiin FIN-931:n kipparilta. Pakkaus tehtiin taidekuljetustason pieteetillä ja ehkäpä näin jälkikäteen ajateltuna hieman liian yksityiskohtaisesti. Loppujenlopuksi vene saatiin paketoitua valmiiksi kuljetusta silmälläpitäen.
Torstaina oli edessä matka Järvi-Suomen sydämeen Padasjoelle. Matkaan lähdettiin hyvillä mielin uuden varustesponsorin, www.aquastore.fi, siivittämänä. Tätä mainosta ei ole maksettu, mutta perusajatuksena mielestäni voitaisiin pitää, että H-venejoukkueiden kilpailu-/retkipurjehdustoimintaa edistävän mainonnan esiintuominen voisi olla ihan ok. Eikös juu chief constable Erkka?
Perjantaiaamuna oli edessä veneen lasku. Päijännepurjehdusorganisaation ilmoitus laskuajankohdasta oli noin 8:30-10:30. Ilmoitus piti täysin kutinsa. Team Bra:n logistiikkapäällikkö oli masinoinut miehet liikkeelle kukonlaulun aikoihin ja veneenlaskujonoon ajettiin 0800 hours. Paikalla oli jo Turkulainen kiinteistövälittäjä, joka ilmeisesti oli herännyt ammattilaisen tarkkuudella vieläkin aikaisemmin. Sitten alkoi varsinaisen operaation alkamisen odotus. Veneitä pakkaantui jonoon kuin meren mutaa. Toinen toistaan kiiltävämpipohjainen tiptop-Hoo ajoi vetoautonsa ja trailerin peräperään odottamaan vesillelaskua. Kun H-veneitä jonossa oli 7 kpl ja samana päivänä urheiluvenehöntsyihin osallistuvia sporttikiuluja toista kymmentä, niin ihme tapahtui - laskumestari saapui paikalle. Vain noin 1:15 minuuttia noin-aikaa.
Mutta mihinkäs meillä lomalaisilla olisi ollut kiire. Eikä meillä ollut edes ratakisaa perjantaipäivänä. Mutta miksi ei? Siinä kun jutteli ja tsiigaili sporttipulkkien kisarientoja perjantaipäivänä, niin teki mieli päästä radalle. Rata-alue oli erinomaisen lähellä rantaa ja tapahtumia pystyi hienosti seuraamaan aallonmurjalta. Kyllä ehdottomasti H-pulkilla pitäisi olla yksi kauden ranking-ratakilpailuista Päijännepurjehduksen yhteydessä. Tulisipahan lätkäistyä kaksi kärpästä samalla läimäyksellä.Lauantaiaamu. Sääennuste kertoi, että luvassa oli kevyttä keliä. Päijänteen tuuliolosuhteita jonkun verran tuntevana tiesin, että vaikeaa tulisi olemaan. Kuten Hangon regatan kilpailuraportista ehkäpä luitte, Flipper ei ole koskaan ko. miehistön käsissä kulkenut lujaa kevyessä kelissä. Kautta kallen karmeiden kalapuikkoviiksien, scheisse. Edellisestä regatasta oppineena yksi asia mihin panostettiin tällä kertaa oli rikin oikea säätö. Riki säädettiin Höj Jensenin ohjeiden mukaan 0-4m/s tuuliolosuhteita varten. Muuten kilpailuvalmistelu oli ehkäpä hieman vähemmän uhoavaa kuin Hangossa. Mukaan otettiin kaikki 64 mpk:n kisaan tarvittava eikä mitään ylimääräistä tilpehööriä poistettu veneestä. Meidän viereen Padasjoen satamassa rantautui todellinen Päijännepurjehduksen H-venenestori, kaveri kertoi osallistuneensa kilpailuun jo 24 kertaa. Heh. Samalla viivalla kokemuksen suhteen. Öö. Kokemuksen paljoutta edusti myös samaisen kaverin karnevaalivarustautuminen, mukana veneessä oli kaikki tarvittava bongorummuista merirosvolippuun asti. Puhumattakaan pistämättömän eleganteista kilpailuasuista.
Itse kilpailu lähti käyntiin lauantaina puolenpäivän aikoihin erinomaisessa säässä. Tuulta oli n. 3 m/s, mutta tietysti puuskittaisena ja hieman shiftailevana. Kilpailun toimitsijat olivat ordereillaan varmistaneet, että edessä tulisi olemaan myötätuulilähtö ja siksi erittäin haastava. Flipperin miehistö päätti yksintuumin toteuttaa purjehduksessa koettua hyvää kilpailustrategiaa eli huippuveneen peesausta. Team Festivon tiedettiin olevan suurella todennäköisyydellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa lähtöä ajatellen, niin miksipä ei peesattaisi. Ja niinhän me peesattin. Ja hyvä tuli. Lähtölinjalla olimme vain muutama metri seurattavien perässä ja sopivan kokoinen rako purjehdittavana. Bra sanoi Team Bra. Matka jatkui kolmenkymmenenyhden, siis toistan kolmenkymmenenyhden, H-veneen fleetissä kohti Kelveneen kansallispuiston länsirantaa. Vauhtia riitti. Selän yli mentäessä jiipattiin n. 5 kertaa, jolla varmistettiin hyvin puhtaat tuulet. Ensimmäisessä kapeikossa olimme n. 8-10 sijoituksen tuntumassa. Kapeikon kohdilla meidän ohitse lipui neljähenkinen miehistö vanhempia osaajia. Muistan ajatelleeni silloin, että 'noh, nuo varmaan kuitataan myöhemmin'. Matka jatkui Kelveneen eteläkärkeä kohden tiukassa muodostelmassa. Ajoimme hieman etäämmämmällä alempana fleetistä ja pidimme vauhdin ihan hyvänä. Eteläkärjen n. 40-50 henkisen katsomon ohitettuamme olimme edelleen samoilla sijoituksilla. Hyvä. Vauhtia tuntui riittävän. Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen kiertomerkki. Kiertomerkille saavuttaessa strategiaksi valittiin safe and sure eli ei mitään tilanteita mistä joku saattaisi innostua protestoimaan. Kisa on pitkä joten etsitään tila ja kierretään rauhassa. Ensimmäinen myötätuuliosuus oli omasta mielestämme menestys. Ei virheitä, ei liiemmin takkiin.
Kryssin alkaessa homman luonne muuttui täysin. Vain noin pari mailia kryssiä purjehdittuamme huomasimme nopeaksi oletettujen veneiden olevan nopeita. Kryssiminen Kelveneen itäpuolta pitkin esitti mielestämme kaksi strategista vaihtoehtoa, joko lähteä länsilaitaa pitkin nousemaan tai mennä itäpuolta nuolien. Ja siksi päätimme mennä keskeltä. Loogista eikö totta. Valittu suunnitelma toimi tovin kun tuulta piisasi arviolta 2-4 m/s verran. Sitten iski ensimmäinen plege. Überscheisseä. Eihän siellä keskellä tuulenut tietystikään yhtään.
Kyseessä oli siis kilpailun ensimmäinen tyven, mutta ei missään nimessä viimeinen. Matkaan päästiin uudelleen pienen odottelun jälkeen. Tässä vaiheessa länsilaitaa pitkin ohi meistä oli ajanut ainakin Stemma ja NP muistaakseni. Who, Me?:n ja Hempukan kanssa olimme suurinpiirtein samoissa vauhdeissa. Tehinselälle tultaessa taivaalle alkoi kerääntyä sisävesillä vaaralliseksi tiedettyjä ukkospilviä. Taivas synkkeni hetkessä tumman puhuvaksi ja päälle lipui musta pilven reuna. Vedessä näkyi jatkuvasti lähenevä raja, minkä jälkeen mentäisi kovaa. Jalat hengailuremmeihin, hekkiä kiinni ja menoksi. Tuuli yltyi n. 10-12m/s nopeuteen silmänräpäyksessä. Muistaakseni tässä vaiheessa kilpailimme FIN-174:n kanssa. Vauhti kasvoi, puuskat kasvoivat, mutta aallokkoa tietystikään ei ollut mereen verrattuna ollenkaan. Oli pirun hauskaa! Yritimme tiirailla mahdollisimman hyvin mihin rintama oli menossa ja yrittää purjehtia rintaman mukana. No joo. En tiedä onnistuimmeko hyvin.
Mustan puhuvan rintaman jälkeen vuorossa oli täysplege. Paikallisia sääoloja paremmin tuntevat kertoivat, että näiden ukkospuuskien jälkeen tulee aina vuorottain totaaliplege ja sitten taas ehkäpä uusi puuska. Nyt ei tullut kuin plege. Ja millainen tulikaan. Tuuli kuoli aivan täysin. Edessämme noin 100 metrin päässä oli FIN-931 (Katariina) ja ilmeisesti L-907 (Autokoulu Juha/Julia) tai FIN-320 (Ankanpoika III)?. Edellinen ukkosrintama oli nostanut muutaman kymmenen sentin aallokon ja se yhdistettynä täysplegeen tiesi ongelmia. Veneestä hävisi ohjailtavuus täysin. H-veneet kääntyilivät takaisin menosuuntaan ja ympäri kukin vuorollaan. Ei voinut tehdä mitään. Kitkuttelimme itsemme takaisin menosuuntaan. Huomasimme tuulen viriävän edessäpäin. Noin 150 metriä meistä alkoi tuulla. FIN-931 ja toinen H sai tuulen. Pistin ajastimen päälle. Tarkallaa 12 minuuttia ja 31 sekuntia myöhemmin samainen tuulirintama saavutti meidätkin. Uskomatonta, että välimatkaeroa veneiden välillä oli 100 metriä ja tuulen kesti saavuttaa noin kauan meidät. Todella hermostuttavaa katsoa toisten ampuvan vauhdilla eteenpäin ja itse on jumissa kuin tatti scheissessa.
Seuraavat muutama tuntia aina Judinsaloon asti oli suht tasaista tuulen puolesta, mutta vettä saatiin parikin kertaa. Hetkessä sadevaatteet niskaan ja toisessa hetkessä pois helteen vuoksi. Itälaitaa pitkin ilmeisesti hyvän vedon turvin rinnallemme oli saapunut FIN-168 (Typyli). Tuuli nousi hieman ja pääsimme vetämään Typyliin muutaman sadan metrin eron. Hieman ennen Judinsaloa tuuli kääntyi ja pääsimme nostamaan spinnun. Tosin täysin sivutuuleen. Seuraava tunti puolitoista ajelimme sivutuuleen spinnulla hyvää vauhtia. Kiskasimme kaulaa muihin takanatuleviin H-veneisiin. Judinsalon jälkeen pimeni. Munaluodon kohdalla vieressä ajava Express täräytti kiville keskellä selkää reimarin vieressä. Tarkkaavaisuustasoa piti nostaa huomattavasti. Muita H-veneitä emme tässä vaiheessa nähneet ollenkaan.
Seuraavat suuremmat tilanteet syntyivät Kärkisten siltaan johtavan kapeikon alkupäässä. Takaa tulleet isommat veneet alkoivat saavuttaa ja ajamaan ohi. Karavaanariveneillä tuntui olevan huikea tarve kilpailla meitä vastaan - ilmeisesti LYS-kisan voitto mielessä. Itseämme ei ko. tasoituskisa kiinnostanut tällä kertaa pätkääkään. Tiirailimme vain edessä olevia H-veneitä. Ja yht'äkkiä huomasimme yhden H:n edessä. Ja eikun jahtaamaan. Purjenumeroa ei enää pimeydestä johtuen nähnyt. Seurasimme tuota ainoata edessä näkyvää H:ta aina Kärkisten sillalle asti, johon saavuimme jälleen lyhyen kryssiosuuden jälkeen spinnulla. Sillan jälkeen valitsimme vasemman puoleisen keppisummareitin, kun emme toisesta tienneet. Ja sekös oli väärä ratkaisu. Ajoimme sumaan vanhan tuulen avulla, jossa odotti veneitä yhteensä n. 20-30 kpl. Hieman yllättäen sumassa näkyi Who, Me?, Katariina, ja hetkonen eikös tuolla ole myös Team Festivo, Patent Decor, Hercules, Stemma, NP... Ei hitto, nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi. Takaa samaan sumaan liittyi vielä Hempukka. Jälleen vauhti oli todella vähäistä. Isot matka-arkut blokkaili vähäisenkin tuulen kokonaan pois. Hempukka ajoi meistä ohi ja meille iski paniikki. Jotain oli tehtävä. Päätimme lähteä leikkaamaan kokonaan pois joukosta ulkokaarteeseen Hempukan perään. Yht'äkkiä huomasimme, että purjeet veti ja pääsimme ensiksi Who, Me?:n ja sitten koko loppusakin ohitse. Ööö . Mites tässä näin kävikään? Ohitimme vielä Hempukan keulanmitan verran. Sillä hetkellä viimeisen selän kohdalla laskimme, että sijoitus oli ehkäpä noin 4. tai 5. Jesh. Ja kaiken lisäksi tuuli virisi. Tällöin isommat LYS-pulkat alkoivat taas saavuttaa ja mikä pahempaa perkele nostattamaan. Että alkoi risomaan, kun jotkut pirun Hattiwatit ja muut tasoituspulkat alkoi sotkemaan kisaa. Oltiinhan me joo samassa kisassa, mutta ei voinut sitten pätkääkään kiinnostaa miten meidän välisessä kisassa käy. Tämän täysin turhan nostattelun aikana huomasimme kun Stemma, Hercules jne. saivat hyvää tuulta ja suuntasivat Muuramen? länsirantaan ja Hempukka kapeikon itärantaan. Tällä kertaa päätimme lähteä Stemman perään. Tuuli kuoli jälleen. Olimme lähes keskellä selkää. Ilmeisesti huono valinta. Emme päässeet mihinkään. Veneitä suihkaili edestä ja takaa ohi. Hermot alkoi jälleen paukkua. Ja veneitä meni yhä ohi. Itälaita veti huomattavan hyvin.
Kisa lähestyi loppuaan ja väsymys alkoi painamaan. Olimme menettäneet viimeisellä selällä varmaan kymmenkunta tai enemmän sijoituksia. Risoi. Vihdoin, kun saimme tuulta purjeisiin, niin uskoimme jo sijoituksien olleen jaettu. Vaan eipä ollutkaan. Itälaita oli tyssähtänyt täysin. Ensiksi ohitimme kaksi H-venettä. Seuraavaksi huomasimme, että maalisuoran (n. 600-700 metriä ennen maalia) viimeisellä reimarilla oli kaksi kolme venettä pakassa. Pääsimme puikkaamaan reimaria nuollen heistä ohi. Maaliin oli enää n. 400 metriä. Pääsimme Patent Decorin ja NP:n ohi heidän keskinäisen nostattelun vuoksi. Wohoo. FIN-931 pääsi pois peitosta ja alkoi kiriä. Tästä lopusta tulisi jännittävä! Kaikki veneet alkoivat pakkaantumaan styyran halssille maaliin saapumista varten. Itse päätimme ajaa mahdollisimman puhtaissa ilman tilanteita. Lopulta FIN-931 pääsi n. 10 metriä ohi. Who Me?:n, Patent Decorin, NP:n, Lassun ja varmaankin vielä jonkin muun veneen kanssa kilpailisimme viivan ylityksestä vierivieressä. Lopulta maalilinja oli vain muutaman metrin päässä. Huuto styyran veneistä oli oikeutetun kova. Repäsin puomin toiselle puolelle ja aloin huutamaan LYS-kenkälaatikoille nousua. Ei tarvinnut kauaa nousta, kun saavuimme maaliin. Ööö. Miten kävi? Ei hajuakaan. Who, Me?:tä ennen olimme ehkäpä noin metrin, muista veneistä ei mitään tietoa. Onneksi tuomariveneessä näytti olevan kamera käytössä. 64 mpk:n kisan jälkeen 7-8 H-venettä saapuu maaliin veneenmitan sisällä! Siinä teille yksityyppikölivenekisailun fiilistä parhaimmillaan!
Sitten rantaan, pakkaamaan vene ja kotia kohti. Väsytti aika raa'asti. Satassa juttelemaan tuli Hempukan miehistö, he olivat valinneet itälaidan viimeisellä osuudella ja sijoittuivat neljänsiksi. Ai hitto, kun oltaisi tajuttu peesata heitä. Onneksi olkoon Hempukka! Ja kiitos kaikille H-veneille todella hienosta kilpailusta. Oli todella hauska nähdä, että kilpailu olikin näinkin tasaista. Ehkäpä tälläinen matkakilpailu tasoittaa ja antaa anteeksi hieman enemmän manööverivirheitä jne., kun lopulta ero olikin näinkin pieni. Ja vielä lopuksi paluu niihin vanhoihin herroihin, jotka lipusi meidän ohitse lähdön jälkeisen reimarin kohdalla. Heh. Ei sitten todellakaan ohitettu heitä! Ei edes ollut lähellä. Rannassa kuultiin, että ko. veneestä löytyi H-kokemusta semmoinen määrä, että me H-untuvikot kalpenimme tyystin. Heh. Kokemus puhuu purjehduksessa ja Päijännepurjehduksessa erityisesti!
Vuoden 2007 Päijännepurjehduksen viimeinen etappi oli tulosten odottelu. Lopulta kun tulokset tulivat selvisi, että Flipperin sijoitus oli.... DNF. Que? Mitä ihmettä? Hä? No voi per... Muutama sposti sinne tänne ja kyselyitä perään. Ilmeisesti inhimillinen erhe ja lupaus tulosten korjaantumisesta. Nyt vielä keskiviikkoaamuna tätä kirjaillessa tulos on yhä DNF... Harmittavaa. Toivottavasti tulokset saadaan lopulliseen muotoonsa pian ja mahdollisesti myös johonkin foorumille maalikamerakuva talvi-iltojen fiilistelyä varten!
Kiitos ja kumarrus!
Last edited by Vpl on Wed 25.7.2007 20.56, edited 4 times in total.
Kirjoittelen oman kisaraporttini paremmalla ajalla. Vpl:n ajatus Päitsistä H-veneluokan "matkapurjehduksen" SM-kisana tuntuu kiehtovalta. Kisalle voisi tosin kehittää "Matkapurjehdusta" vetävämmän nimen, jolla asian möisi H-veneliiton hallitukselle, joten esittäkää ehdotuksia kisan nimeksi.
Päitsissä on aina ollut mukana yli 20 H-venettä, joten täytyy selvittää, olisiko SM-status saatavissa jo mahdollisesti ensi kesälle.
Päitsissä on aina ollut mukana yli 20 H-venettä, joten täytyy selvittää, olisiko SM-status saatavissa jo mahdollisesti ensi kesälle.
Purjehtijaliiton SM-säännöt näyttäisivät edellyttävän, että ensin on järjestettävä Luokkamestaruuskisat, joissa on vähintään 20- venettä ja tämän jälkeen voidaan järjestää SM-kisat. SM-kisastatuksen saa anomalla sitä Purjehtijaliitosta.
Isoin kynnys Päitsin yhteydessä järjestettävälle "Matkapurjehduksen" SM-kisalle lienee asian sopiminen Päijännepurjehduksen järjestäjien kanssa. Nykyisellään vuosittain järjestettävä Päijännepurjehdus rasittanee sen järjestävien purjehdusseurojen järjestelyresursseja äärimmilleen. Täytyy muistaa, että kilpapurjehdukset järjestetään Suomessa täysin vapaaehtoistyöllä: järjestäjät käyttävät lomapäiviään siihen, että me muut pääsemme kilpapurjehtimaan. Lisäksi olisi varmistettava, ettei mahdollinen SM-status karkoittaisi nykyisiä osallistujia. Homman toteuttaminen edellyttäisi kohtuullista markkinointiprosessia.
Isoin kynnys Päitsin yhteydessä järjestettävälle "Matkapurjehduksen" SM-kisalle lienee asian sopiminen Päijännepurjehduksen järjestäjien kanssa. Nykyisellään vuosittain järjestettävä Päijännepurjehdus rasittanee sen järjestävien purjehdusseurojen järjestelyresursseja äärimmilleen. Täytyy muistaa, että kilpapurjehdukset järjestetään Suomessa täysin vapaaehtoistyöllä: järjestäjät käyttävät lomapäiviään siihen, että me muut pääsemme kilpapurjehtimaan. Lisäksi olisi varmistettava, ettei mahdollinen SM-status karkoittaisi nykyisiä osallistujia. Homman toteuttaminen edellyttäisi kohtuullista markkinointiprosessia.
Kun kirjoittaa näin hyviä kisaraportteja, niin saa siinä samalla vähän omaa sponsoriaan mainostaa!Vpl wrote: Matkaan lähdettiin hyvillä mielin uuden varustesponsorin, www.aquastore.fi, siivittämänä. Tätä mainosta ei ole maksettu, mutta perusajatuksena mielestäni voitaisiin pitää, että H-venejoukkueiden kilpailu-/retkipurjehdustoimintaa edistävän mainonnan esiintuominen voisi olla ihan ok. Eikös juu chief constable Erkka?
Sitten kun joku saa sponsoreidensa avulla selvästi vauhtietua radalla, alan suhtautumaan asiaan kateellisen nihkeästi:)
Erkka
erkka (at) h-vene piste net
erkka (at) h-vene piste net
Seuraavassa hiukan Katariinan (FIN-931) seikkailuista Päijänteellä Päijännepurjehduksenaikoihin.
Sääennusteen mukaan tuuli olisi alkuun luoteesta ja kääntyisi myöhemmin lännen kautta lounaaseen, eli vasemmalle ja olisi voimakkuudeltaan heikkoa. Startin aikaan sää vastasi ennustettua. Lisäksi rata-alueen yli meni matalalla pilviä, jotka selkeästi vaikuttivat tuulen suuntaan ja voimakkuuteen. Odotettavissa oli vaikea ja mielenkiintoinen kilpailu
Starttitaktiikkana oli lähteä lautakuntaveneen päästä fleetin päällimmäisenä veneenä. Lenssiosuudet oli tarkoitus purjehtia vapaissa tuulissa, mahdollisimman lyhyttä reittiä, sifteihin jiipaten. Oli ensiarvoisen tärkeää olla Padasjoen kapeikkojen jälkeen, luoville käännyttäessä kärkiveneiden joukossa. Kryssillä yhteensä 35 veneen fleetti (31 H.ta + 4 expressiä) muodostaisi pitkän helminauhan ja ohittaminen tulisi olemaan vaikeaa
Pari minuuttia ennen starttia yli mennyt pilvi käänsi tilanteen päinvastaseksi: linjan lipun puoleisesta päästä lähtevät veneet olisivatkin fleetin ylimmäiset.Muutimme starttisuunnitelmamme vastaavasti. Sifti oli lyhytaikainen, tuuli palasi alkuperäiseen suuntaansa ja näin olimmekin startin jälkeen fleetin alimmaisia veneitä.Ryhdyimme urhoollisesti ajaamaan jyrkempää kulmaa päästäksemme vapaisiin tuuliin. Fleetti jakautui pian startin jälkeen kahtia: vasemmalle kohti kohti Haukkasalon rantaa suuntaaviin veneisiin ja oikealle leikkaaviin veneisiin. Ja me olimme fleetin keskellä. Nostatimme päällämme olevia veneitä saadaksemme keskelle lisää tilaa, johon jiipata sopivan siftin tullen. Pääsimmekin jiipin jälken keskelle vapaisiin tuuliin, sitten vain pilviä jahdaten, siftehin jiipaten kohti seuraavaa merkkiä, jonka saavutimme samaan aikaan yli 10 muun H.n ja muutaman Expressin kanssa. Viivyttämällä jiippiä saimme tilaa pujahtaa fleetin päällimmäiseksi veneeksi, vapaisiin tuuliin.
Padasjoen kapeikkojen jälkeen pääsimme käätymään kryssille pääsime kääntymään neljäntenä veneenä, vapaissa tuulissa. Kolmen kärki oli karussa, muttei mitenkään ratkaisevasti, matkaa oli vielä jäljellä. Tuntui vielä hyvälle.
Jatko strategia ei ollut loppuun asti päätetty. Vaihtoehtona oli joko nostaa itärantaan, jota puolsi se, että kryssittäessä vasenranta vetää paremmin ja vasemmassa rannassa tuuli kääntyy (teoriassa) vasemmalle. Lisäksi tuulta tuovat pilvet tulivat luoteesta, ja näin toivat tuulta ensin länsirannalle (vasemmalle) Itärantaa taas puolsi se, että sitä pitkin kulkee lyhin reitti (Kunhan selvittää Judinsalon). Itärantaa pitkin purjehtimalla pysyy rannan tuntumassa; ei ole tarvetta mennä keskelle selkää - vaikkakin epäedullisemmassa rannassa, lisäksi tuuli oli kääntymässä länteen, joten itärantaa pitäisi päästä ilman enempiä luovimisia.
Meidän osalta ratkaisun sanelivat muut veneet. Laskimme kurssia kiertääksemme Neitsaaren, tuuli kääntyi samanaikaisesti vasemmalle, mutta emme löysänneet riittävästi purjeita. Bomanin Pate (Itella) ja Älvsbyhus löysäsivät ja menivät vauhdilla tuulenpuolelta ohi. Ankan Poika kiersi Neitsaaren kauempaa ja pääsi paremmassa tuulessa vauhdilla nostamaan eteen - pahuksen vanhat herrat. Neljäs sija oli vaihtunut kahdeksanteen. Ohittaneiden veneiden suunnatessa länsirantaan, meidän ainoa tapa päästä sinne olisi ollut tehdä luovi ja vetää hetken aikaan jonnekin suuntaan 240 astetta; ei ollut kovin houkuttelevaa. Kun pystyimme ajamaan paaralla yli Paatsalon suuntaan, joka oli alle kryssin: menisime kovaa kohti pohjoista, joten ei muuta kuin eteenpäin. Sitten kohdalle tulikin kisan ensimmäinen pläkä, Lahti pläkäsi alkaen koilliskulmasta, jossa me oltiin. Ja uusi tuuli tuli alkaen länsirannasta. Enään ei tuntunut niinkään hyvältä.
Saimme lopulta tuulen ja matka jatkui. Seuraavalla selällä mustat pilvet nostivat hetkessä tuulen voimakkuudeltaan 8-10m/s:n. Oli vain säädetty masto todella heikkoa tuulta varten, joten ei satu tuulesta kaikkea irti. Tämmöiseen pitkään kisaan riki kannattanee virittää johonkin heikon keskituulen/keskituulen viritykseen, jolloin skaala on isompi. Heikon tuulen viritys on niin äärimmäinen, että rikin toimivuusskaala on kovin suppea. Aiemmasta viisastuneina suuntasimme tuulessa kohti länsirantaa. Tuulta ei valitettavasti kestänyt kovin pitkään. Tuulen tyynnyttyä jäljelle jäi vain suoraan päin tuleva vasta-aalto. Ja me olimme keskellä selkää. Taas tuuli-ikkuna kiinni, kärki oli päässyt lahden poikki kovassa kelissä, paskiaiset ei kuin vain karkasivat.
Tehtyämme mm. luovin peruuttamalla, kääntämällä keulan myötätuulen kautta saimme viimein tuulen Koreakoivun kohdalla. Suuntasimme jälleen urhoollisesti Tehinselän yli kohti Tehinsilmää; länsirantaan. Tuulnesuuntakin oli hyvä, pääsimme ajamaan noin 60 asteen apparenttikulmaa. Mutta iloa ei tälläkään kertaa kestänyt kauaa. Tuuli kääntyi oikealle, eli kryssiksi meni. Taas tuuli-ikkuna kiinni meidän edestä, kärki ei kun karkaa, tuntui siltä, että tämä ei tällä kertaa todellakaan oo meidän kisa.
Tehin silmän jälkeen nostettiin pinnu ja viritettiin se parhaaseen IMS-tyyliin. Fokanfalli hekillä suoraksi, tuulenpuolen skuuti löysättiin niin, että spinnupuomi romahti etuvantin varaan, tuulen puolen skuutista löysät pois. Spinnupuomin päätä alaspäin ja sitten vain niin ylös kuin veneen mukana tulleella litteällä spinnulla pääsi. Mietittiin vain, mikä hajoaa ensin: mutkalle taipuva spinnupuomi, spinnupomin mastonpään hela, rasituksella/mutkalla oleva etuvantti, tuulenpuolenskuuti vain ihan vain koko riki. Vauhti vain oli hyvä ja korkealle päästiin. Rikistä lähti erikoinen hurina, ensiksi luulimme, että lähellä ajaa moottorivene/vesiskootteri lujaa tai ralliautot harjoittelevat rannalla. Ääni vain voimistui kun veneen vauhti kiihtyi ja päivastoin, eiä katkennut missään vaiheessa. Lopulta uskoimme äänen lähtevän Katariinan rikistä, kun huomasimme kuinka tuulenpuolenskuuti värisi sivuvanttia vasten.
Vähitellen karussa olevia veneitä alkoi näkyä ja tulla peräedellä vastaan. Judinsalossa oltiin kärjestä reilut 20 minuuttia jäljessä. Eikun Taivalsalon itäpuolelta kurssi kohti Itäkuminaa. Muutama vene yritti ohittaa Taivalsalon länsipuolelta, nähdäksemme ainoastaan jäivät meistä. Tässä vaiheessa pinnamies kävi tovin nukkumassa. Olisi voinut viipyä kannen alla pidempäänkin. Noustuani takaisin kannelle huomasin, että veneen terävämpi osasto oli ajanut kiinni meidän aiemmin ohittanneita E-scoweja, Melgesin, platun jne. pysyttelemällä länsirannan tuntumassa vedessä näkyvissä olevilla tuulialueilla. Jatkoimme kryssimistä samalla taktiikalla; aina kun tuulialueen raja alkoi tulla oikealla vastaan vendasimme paaralle kohti odotettavissa olevaa uutta tuulta. Kärkisen tuntumassa huomasimme yllättäen, että kolme H:ta oli Palavas - saaren itäpuolella tyvenessä, kun me pääsimme kiertämään saaren länsipuolessa kohtuulisessa tuulessa. Huomasimme suunnattomaksi hämmästyksekseme veneiden olevan Itellan, Forenomin ja Joen Talon: olimme 4:ä.
Pian Kärkisen sillan jälken tuuli käänti vastaiseksi, spinnu tuli silmille ja pläkäsi: ei lainkaan vauhtia. Takaa isommat veneet saivat vanhalla tuulella massalla meidän kiinni. Ja sitten alkoi säheltäminen e-scowiksi kutsuttujen suksien kanssa. Ensimmäinen peruutti itseänsä toistuvasti kylkeen sivuuttaessamme sitä, Katariinan miehistö potki suksea urhoollisesti irti kyljestä. Hiukkaa myöhemmin Aikalan Ekin sivakoima suksi oli lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa poikittain edessämme, jälkimmäisellä kerralla tosin keula 180 astetta erisuuntaan kuin edellisellä.
Pääsimme uudestaan tuuleen kiertämällä seuraavan niemen hiukan kauempaa. Spinnu ylös ja puuskan mukana aina Kalliosaarten pohjoispään ohi, oli ihan privaatin sutarin maku; siihen pohjoispäähän se meno sitten hyytikin. Joukko veneitä mm. Itella kiersi kalliosaaren itäpuolelta ja pääsivät seuraavan niemenkärkeen mukavassa tuulessa pitkin lahden itärantaa. Me taas oltiin länsirannalla tyvenessä, kylläkin hyvässä seurassa: mm. Stemma, Joen Talo, Forenom, ja Team Bra hiukan perässä, olivat samassa pläkässä.
Seuraavan niemenkärjen, Heinosniemen, jälkeen pääsimme taas tuuleen ja nostimme spinnun. Kiertäessämme niemenkärjen näimme kisassa mukana olevan H:n vetävän poikittain rataan nähden kohti länsirantaa, myöhemmin kuulimme veneen olevan Älvsbyhus. Tiesivät mitä tekivät. Edessä päin tuulin näytti kääntyvän vastaan. Jiippasimme valmiiksi paaralle ja lähdimme ajamaan niin ylös kuin spinnulla suinkin pääsee; kohti uutta tuulta, vasenta rantaa ja saadaksemme paremman kulman kryssiksi kääntyvään tuuleen. Hetken päästä spinnu alas ja kryssimään. Näytti hyvältä, kryssasimme vastarantaa selkeästi voimakkaammassa tuulessa kurssiin, joka oli noin 100 astetta ylemmäs kuin vastarannassa paaralla purjehtivilla veneillä.
Iloa ei vain kestänyt kauaa, Muuratsalon toinen pää oli niin korkea, että sen ylittänyt tuuli laskeutui veteen - suojanpuolen rannalla ja me oltiin tuulen puolen rannalla tyvenessä. Olivat pahukset tienneet tämän ja ajoivat siksi suojanpuolen rantaa vaikka se alkuun näytti todella hassulta.
Loppusuoran alussa suojan puolen rantaa nousseet veneet menivät vauhdilla ohi, arvolta n. 10 kappaletta, mukana mm. Forenom ja Itella, joista jälkimmäinen oli tosin pitkään Muuratsalon rannassa. Loppusuora maaliin oli todella mielenkiintoinen, jaossa oli sijoja 7-8 eteenpäin aina jonnekkin 17:st asti. Meillä loppu meni kohtuullisesti, ohitimme puolikymmentä meidät hiukan aiemmin ohittanutta venettä. Taktiikkana oli ajaa fleetin yläosassa, vapaassa tuulessa kuitenkin niin ettei ajauduta liian lähelle rantaa. Kaiken hässäköinnin jälkeen loppusijoitus oli 12:sta, mihin on tyytyminen vaikka ei vastannut tavoitetta.
Mielenkiintoinen kisa, jossa jännitys säilyi maaliin asti, reilun kymmenen minuutin sisällä maaliin tuli 10 h:ta. Tää on kilpapurjehdusta parhaimillaan.
Toivottavasti opittiin edes jotain, tätä Päitsin koluamista ei voi tähän lopettaa
Sääennusteen mukaan tuuli olisi alkuun luoteesta ja kääntyisi myöhemmin lännen kautta lounaaseen, eli vasemmalle ja olisi voimakkuudeltaan heikkoa. Startin aikaan sää vastasi ennustettua. Lisäksi rata-alueen yli meni matalalla pilviä, jotka selkeästi vaikuttivat tuulen suuntaan ja voimakkuuteen. Odotettavissa oli vaikea ja mielenkiintoinen kilpailu
Starttitaktiikkana oli lähteä lautakuntaveneen päästä fleetin päällimmäisenä veneenä. Lenssiosuudet oli tarkoitus purjehtia vapaissa tuulissa, mahdollisimman lyhyttä reittiä, sifteihin jiipaten. Oli ensiarvoisen tärkeää olla Padasjoen kapeikkojen jälkeen, luoville käännyttäessä kärkiveneiden joukossa. Kryssillä yhteensä 35 veneen fleetti (31 H.ta + 4 expressiä) muodostaisi pitkän helminauhan ja ohittaminen tulisi olemaan vaikeaa
Pari minuuttia ennen starttia yli mennyt pilvi käänsi tilanteen päinvastaseksi: linjan lipun puoleisesta päästä lähtevät veneet olisivatkin fleetin ylimmäiset.Muutimme starttisuunnitelmamme vastaavasti. Sifti oli lyhytaikainen, tuuli palasi alkuperäiseen suuntaansa ja näin olimmekin startin jälkeen fleetin alimmaisia veneitä.Ryhdyimme urhoollisesti ajaamaan jyrkempää kulmaa päästäksemme vapaisiin tuuliin. Fleetti jakautui pian startin jälkeen kahtia: vasemmalle kohti kohti Haukkasalon rantaa suuntaaviin veneisiin ja oikealle leikkaaviin veneisiin. Ja me olimme fleetin keskellä. Nostatimme päällämme olevia veneitä saadaksemme keskelle lisää tilaa, johon jiipata sopivan siftin tullen. Pääsimmekin jiipin jälken keskelle vapaisiin tuuliin, sitten vain pilviä jahdaten, siftehin jiipaten kohti seuraavaa merkkiä, jonka saavutimme samaan aikaan yli 10 muun H.n ja muutaman Expressin kanssa. Viivyttämällä jiippiä saimme tilaa pujahtaa fleetin päällimmäiseksi veneeksi, vapaisiin tuuliin.
Padasjoen kapeikkojen jälkeen pääsimme käätymään kryssille pääsime kääntymään neljäntenä veneenä, vapaissa tuulissa. Kolmen kärki oli karussa, muttei mitenkään ratkaisevasti, matkaa oli vielä jäljellä. Tuntui vielä hyvälle.
Jatko strategia ei ollut loppuun asti päätetty. Vaihtoehtona oli joko nostaa itärantaan, jota puolsi se, että kryssittäessä vasenranta vetää paremmin ja vasemmassa rannassa tuuli kääntyy (teoriassa) vasemmalle. Lisäksi tuulta tuovat pilvet tulivat luoteesta, ja näin toivat tuulta ensin länsirannalle (vasemmalle) Itärantaa taas puolsi se, että sitä pitkin kulkee lyhin reitti (Kunhan selvittää Judinsalon). Itärantaa pitkin purjehtimalla pysyy rannan tuntumassa; ei ole tarvetta mennä keskelle selkää - vaikkakin epäedullisemmassa rannassa, lisäksi tuuli oli kääntymässä länteen, joten itärantaa pitäisi päästä ilman enempiä luovimisia.
Meidän osalta ratkaisun sanelivat muut veneet. Laskimme kurssia kiertääksemme Neitsaaren, tuuli kääntyi samanaikaisesti vasemmalle, mutta emme löysänneet riittävästi purjeita. Bomanin Pate (Itella) ja Älvsbyhus löysäsivät ja menivät vauhdilla tuulenpuolelta ohi. Ankan Poika kiersi Neitsaaren kauempaa ja pääsi paremmassa tuulessa vauhdilla nostamaan eteen - pahuksen vanhat herrat. Neljäs sija oli vaihtunut kahdeksanteen. Ohittaneiden veneiden suunnatessa länsirantaan, meidän ainoa tapa päästä sinne olisi ollut tehdä luovi ja vetää hetken aikaan jonnekin suuntaan 240 astetta; ei ollut kovin houkuttelevaa. Kun pystyimme ajamaan paaralla yli Paatsalon suuntaan, joka oli alle kryssin: menisime kovaa kohti pohjoista, joten ei muuta kuin eteenpäin. Sitten kohdalle tulikin kisan ensimmäinen pläkä, Lahti pläkäsi alkaen koilliskulmasta, jossa me oltiin. Ja uusi tuuli tuli alkaen länsirannasta. Enään ei tuntunut niinkään hyvältä.
Saimme lopulta tuulen ja matka jatkui. Seuraavalla selällä mustat pilvet nostivat hetkessä tuulen voimakkuudeltaan 8-10m/s:n. Oli vain säädetty masto todella heikkoa tuulta varten, joten ei satu tuulesta kaikkea irti. Tämmöiseen pitkään kisaan riki kannattanee virittää johonkin heikon keskituulen/keskituulen viritykseen, jolloin skaala on isompi. Heikon tuulen viritys on niin äärimmäinen, että rikin toimivuusskaala on kovin suppea. Aiemmasta viisastuneina suuntasimme tuulessa kohti länsirantaa. Tuulta ei valitettavasti kestänyt kovin pitkään. Tuulen tyynnyttyä jäljelle jäi vain suoraan päin tuleva vasta-aalto. Ja me olimme keskellä selkää. Taas tuuli-ikkuna kiinni, kärki oli päässyt lahden poikki kovassa kelissä, paskiaiset ei kuin vain karkasivat.
Tehtyämme mm. luovin peruuttamalla, kääntämällä keulan myötätuulen kautta saimme viimein tuulen Koreakoivun kohdalla. Suuntasimme jälleen urhoollisesti Tehinselän yli kohti Tehinsilmää; länsirantaan. Tuulnesuuntakin oli hyvä, pääsimme ajamaan noin 60 asteen apparenttikulmaa. Mutta iloa ei tälläkään kertaa kestänyt kauaa. Tuuli kääntyi oikealle, eli kryssiksi meni. Taas tuuli-ikkuna kiinni meidän edestä, kärki ei kun karkaa, tuntui siltä, että tämä ei tällä kertaa todellakaan oo meidän kisa.
Tehin silmän jälkeen nostettiin pinnu ja viritettiin se parhaaseen IMS-tyyliin. Fokanfalli hekillä suoraksi, tuulenpuolen skuuti löysättiin niin, että spinnupuomi romahti etuvantin varaan, tuulen puolen skuutista löysät pois. Spinnupuomin päätä alaspäin ja sitten vain niin ylös kuin veneen mukana tulleella litteällä spinnulla pääsi. Mietittiin vain, mikä hajoaa ensin: mutkalle taipuva spinnupuomi, spinnupomin mastonpään hela, rasituksella/mutkalla oleva etuvantti, tuulenpuolenskuuti vain ihan vain koko riki. Vauhti vain oli hyvä ja korkealle päästiin. Rikistä lähti erikoinen hurina, ensiksi luulimme, että lähellä ajaa moottorivene/vesiskootteri lujaa tai ralliautot harjoittelevat rannalla. Ääni vain voimistui kun veneen vauhti kiihtyi ja päivastoin, eiä katkennut missään vaiheessa. Lopulta uskoimme äänen lähtevän Katariinan rikistä, kun huomasimme kuinka tuulenpuolenskuuti värisi sivuvanttia vasten.
Vähitellen karussa olevia veneitä alkoi näkyä ja tulla peräedellä vastaan. Judinsalossa oltiin kärjestä reilut 20 minuuttia jäljessä. Eikun Taivalsalon itäpuolelta kurssi kohti Itäkuminaa. Muutama vene yritti ohittaa Taivalsalon länsipuolelta, nähdäksemme ainoastaan jäivät meistä. Tässä vaiheessa pinnamies kävi tovin nukkumassa. Olisi voinut viipyä kannen alla pidempäänkin. Noustuani takaisin kannelle huomasin, että veneen terävämpi osasto oli ajanut kiinni meidän aiemmin ohittanneita E-scoweja, Melgesin, platun jne. pysyttelemällä länsirannan tuntumassa vedessä näkyvissä olevilla tuulialueilla. Jatkoimme kryssimistä samalla taktiikalla; aina kun tuulialueen raja alkoi tulla oikealla vastaan vendasimme paaralle kohti odotettavissa olevaa uutta tuulta. Kärkisen tuntumassa huomasimme yllättäen, että kolme H:ta oli Palavas - saaren itäpuolella tyvenessä, kun me pääsimme kiertämään saaren länsipuolessa kohtuulisessa tuulessa. Huomasimme suunnattomaksi hämmästyksekseme veneiden olevan Itellan, Forenomin ja Joen Talon: olimme 4:ä.
Pian Kärkisen sillan jälken tuuli käänti vastaiseksi, spinnu tuli silmille ja pläkäsi: ei lainkaan vauhtia. Takaa isommat veneet saivat vanhalla tuulella massalla meidän kiinni. Ja sitten alkoi säheltäminen e-scowiksi kutsuttujen suksien kanssa. Ensimmäinen peruutti itseänsä toistuvasti kylkeen sivuuttaessamme sitä, Katariinan miehistö potki suksea urhoollisesti irti kyljestä. Hiukkaa myöhemmin Aikalan Ekin sivakoima suksi oli lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa poikittain edessämme, jälkimmäisellä kerralla tosin keula 180 astetta erisuuntaan kuin edellisellä.
Pääsimme uudestaan tuuleen kiertämällä seuraavan niemen hiukan kauempaa. Spinnu ylös ja puuskan mukana aina Kalliosaarten pohjoispään ohi, oli ihan privaatin sutarin maku; siihen pohjoispäähän se meno sitten hyytikin. Joukko veneitä mm. Itella kiersi kalliosaaren itäpuolelta ja pääsivät seuraavan niemenkärkeen mukavassa tuulessa pitkin lahden itärantaa. Me taas oltiin länsirannalla tyvenessä, kylläkin hyvässä seurassa: mm. Stemma, Joen Talo, Forenom, ja Team Bra hiukan perässä, olivat samassa pläkässä.
Seuraavan niemenkärjen, Heinosniemen, jälkeen pääsimme taas tuuleen ja nostimme spinnun. Kiertäessämme niemenkärjen näimme kisassa mukana olevan H:n vetävän poikittain rataan nähden kohti länsirantaa, myöhemmin kuulimme veneen olevan Älvsbyhus. Tiesivät mitä tekivät. Edessä päin tuulin näytti kääntyvän vastaan. Jiippasimme valmiiksi paaralle ja lähdimme ajamaan niin ylös kuin spinnulla suinkin pääsee; kohti uutta tuulta, vasenta rantaa ja saadaksemme paremman kulman kryssiksi kääntyvään tuuleen. Hetken päästä spinnu alas ja kryssimään. Näytti hyvältä, kryssasimme vastarantaa selkeästi voimakkaammassa tuulessa kurssiin, joka oli noin 100 astetta ylemmäs kuin vastarannassa paaralla purjehtivilla veneillä.
Iloa ei vain kestänyt kauaa, Muuratsalon toinen pää oli niin korkea, että sen ylittänyt tuuli laskeutui veteen - suojanpuolen rannalla ja me oltiin tuulen puolen rannalla tyvenessä. Olivat pahukset tienneet tämän ja ajoivat siksi suojanpuolen rantaa vaikka se alkuun näytti todella hassulta.
Loppusuoran alussa suojan puolen rantaa nousseet veneet menivät vauhdilla ohi, arvolta n. 10 kappaletta, mukana mm. Forenom ja Itella, joista jälkimmäinen oli tosin pitkään Muuratsalon rannassa. Loppusuora maaliin oli todella mielenkiintoinen, jaossa oli sijoja 7-8 eteenpäin aina jonnekkin 17:st asti. Meillä loppu meni kohtuullisesti, ohitimme puolikymmentä meidät hiukan aiemmin ohittanutta venettä. Taktiikkana oli ajaa fleetin yläosassa, vapaassa tuulessa kuitenkin niin ettei ajauduta liian lähelle rantaa. Kaiken hässäköinnin jälkeen loppusijoitus oli 12:sta, mihin on tyytyminen vaikka ei vastannut tavoitetta.
Mielenkiintoinen kisa, jossa jännitys säilyi maaliin asti, reilun kymmenen minuutin sisällä maaliin tuli 10 h:ta. Tää on kilpapurjehdusta parhaimillaan.
Toivottavasti opittiin edes jotain, tätä Päitsin koluamista ei voi tähän lopettaa
Päijännepurjehdus 2007
Laitoin galleriaan muutaman kuvan H-veneistä Päitsissä 2007.
t. Vesa T. Lilja
t. Vesa T. Lilja
Vesa T. Lilja
- Päijännepurjehdus - H-järvipurjehduksen SMFIN931 wrote:...ajatus Päitsistä H-veneluokan "matkapurjehduksen" SM-kisana tuntuu kiehtovalta. Kisalle voisi tosin kehittää "Matkapurjehdusta" vetävämmän nimen, jolla asian möisi H-veneliiton hallitukselle, joten esittäkää ehdotuksia kisan nimeksi.
- Päijännepurjehdus - H-reittipurjehduksen SM
- Päijännepurjehdus - H-yöpurjehduksen SM
- Päijännepurjehdus - H-plegepurjehduksen SM
- Päijännepurjehdus - H-puuskanmetsästyksen SM
