[muokattu 10.7.07]
Flipperin Hangon regatta 2007 raportti
Tiistaina 3.7 klo 10:30 irtosi hopeakylki Tervasaaren laiturista suuntana Hangon kuuluisa purjehdusregatta. Mukaan oli pakattu kaikki tarpeellinen kahden päivän siirtopurjehdusta silmälläpitäen eli paketti mummon lihapullia ja pilssillinen bisseä. Tuuliennuste lupasi yllättävästi kevyttä itätuulta.
Kytön kohdalla keskipäivän aikoihin mukaan eskaaderiin liittyi Espoon yksinpurjehtiva Joel Fleischman S/Y Sea Monkeyllä. Matka eteni mallikaasti kaksitahtisten paukkuessa. Kisaveneitä alkoi kasaantumaan horisonttiin tasaisesti, kaikilla määränpäänä Hangon itäsatama. Porkkalan kohdalla tuuli virisi ja kääntyi luvatusti puhaltamaan idästä. Spinnut ylös ja eteenpäin. Matka jatkui auringossa paistatellen rennon letkeissä fiiliksissä. Ja matka jatkuikin odotettua pidempää. Spinnujen vetäessä illaksi saavuttiin Jussarön satamaan, jossa odotti lämmin sauna ja satama täynnä kisaveneitä. Alkulämmittelyt regattaspekuloinneista saatiin, kun Hertta-Ässä:n kipparin kanssa pohdittiin tulevaa kilpailurupeamaa. Jussarö sai kyllä kiitettävän arvosanan välietappikohteena matkalla Hankoon. Suosittelen.
Keskiviikkoaamulla matka jatkui rapeissa tunnelmissa yhä jatkuvan itätuulen avulla. Hankoon saavuttiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Kilpailulaiturissa oli vielä hyvin tilaa ja varmasti viikon ainoa paikka eturivistä varmistui. Vene kuntoon ja Classic Pizzan kautta saunaan ja hyllaniin ensimmäisille regattamaljoille.
Ensimmäinen kilpailupäivä valkeni yllättävän tuoreella fiiliksellä. Yöunia oli häirinnyt vain osittain eräs etukannella mesoava varustaja kello viiden aikoihin. Ei muuta kuin pää ylös keulapiikistä ja tarkistamaan keli. Ennuste oli luvannut yli kymmenen metrin itätuulta. Pikaisesti valkeni, että keli oli todellisuudessa ehkäpä hieman korkeampi. Kilpailulaiturin kiinnitettyjen noin sadan veneen vantit vihelsi yhteen ääneen yllättävän kovaa. Ensimmäisten aamupäivän havaintojen perusteella tuuli oli tulliniemessä n. 13-15m/s. Satamassa kuultiin Pihviltä, että H-veneluokan tuuliraja on 13m/s ja edessä saattoi olla lykkäyksiä. Ja lykkäyshän lähtöihin lopulta tulikin. Toimitsijoiden kanuuna pamahti ja lipputankoon nousi lykkäystä merkitsevä lippukoodi. Köliveneiden starttia lykättiin yhteensä 60 minuuttia ja satamaan saatiin tieto, että H-veneet kilpailevat. Ei siinä mitään muuta kuin kokeilemaan onnea. Sea Monkey ja h-hetki laskivat kelin olevan sen verran kova, että oli syytä reivata isopurjetta. Flipperillä ei moiseen ollut mahdollisuutta reivien puuttuessa. Pääsimme ulos satamasta vähintäänkin mielenkiintoisella tavalla ja ulkona odotti melko armoton hiivari. Saimme veneen yllättävän hyvin kulkemaan kryssillä vaikka isopurjeesta ei vetänyt kuin ehkäpä vain viimeiset 15 senttiä, muu osa purjeesta pakkasi vähän väliä sisään. Aallokko oli noin metrin korkuista. Flipper veti muutaman harjoituskryssin ja kääntyi lenssitreeniin. Veneen "hallinta" oli vähintäänkin hataralla pohjalla. Tuntui, että tuuli ja aallokko vei ja miehistö vain vikisi. Ajoimme lenssiä vain muutaman asteen leikaten ilman spinnua ja onnistuimme broachaamaan ottaen sitloodallisen vettä sisään. Hmm. Nopea pikapalaveri jatkon tai luovuttamisen välillä - ratkaisu oli palata takaisin satamaan perusteluna varusteiden säilyttäminen ehjänä loppuregatan ajaksi. Satamaan saapui muitakin H-veneitä yhteensä kymmenen kappaletta erinäisistä syistä keskeyttäen. Satamaan päästyämme istuimme n. 45 minuttia sitloodassa sanomatta sanaakaan toisillemme katsoen muita "luovuttajia". Tunnelma oli niin pirun apea. Sea Monkey ei palannut satamaan ennen aikojaan, vaan vasta hienosti maaliin purjehdittuaan. Regatan ensimmäinen Sea Monkeylle nöyrtyminen. Klasin varusterikkosaldona oli vain stuuran lukko ja kompassi. Ei muuta kuin baarin spekuloimaan tapahtunutta. Luovuttajille ei ollut paljoakaan sääliä tarjolla. Tilanne voitiin korjata vain yrittämällä seuraavana päivänä kahta kovemmin. Flipperin uusi motivaatiojohtaja määräsi veneen aamulla kaikeasta ylimääräisestä putsattavaksi ja luovuttajamiehistönjäsenille reseptiksi tukevampaa hurmosta.
Toinen kilpailupäivä valkeni edellistä nuhjuisempana, viereisen veneen varustaja oli pitänyt sykkeen loppuun asti korkeana. Hyvä niin. Kello herätti yhdeksältä, jolloin alkoi veneen putsaus. Lähteä sai kaikki matkapurjehdusroina, laatikostot, makuupussit jne. jne. Vene nousi uimaan korkeammammalle kuin koskaan aikaisemmin. Sääennuste lupasi raikasta n. 10 m/s tuulta, mutta merkittävästi vähemmän kuin edellisenä päivänä. Riki säädettiin vanttimittarin avulla keliin sopivaksi. Flipper lähti satamasta ensimmäisenä H-veneenä tarkoituksena ottaa kunnon treenit pohjalle ennen starttia. Pääsimme ulos, kryssivauhti löytyi hyvin, seuraavaksi vuorossa spinnuvauhdin hakeminen. Nenäliina ylös ja PUM. Prkl. Vain n. 30 sekunnin jälkeen spinnun alettua vetämään spinnufallin sakkeliin kiinnitetty pleissaus pamahti ja spinnufalli hävisi maston sisään. Prkl prkl prkl. Suunta välittömästi kohti satamaa. Matkalla vastaan tuli koko h-fleet intoa puhkuen. Flipper nilkutti kohti mastonosturia tiukalla aikataululla. Miehistön painavin keijukainen (93kg) nostettiin naapuriveneestä lainatulla puosuntuolilla ylös mastoon uusi falli kädessä. Nopea pujoitus vain pelkän rissan läpi ja nopeasti alas. Huh, ehjänä takaisin kannella. En tiedä onko monikaan kokeillut, mutta H-vene on aika pirun kiikkerä, kun mastossa roikkuu miekkonen. En suosittele. Nopeasti vene takaisin kohti rata-aluetta. Lähtöproseduurit olivat jo alkaneet, kasit lähtivät sillä hetkellä, kun pääsimme sataman edustan pikkusaarien ohitse. Hitto. Nyt tuli kiire. Spinnulla kohti maalilinjaa toivoen, että aika riittäisi. Ja paskat. Vain muutama satametri ennen kuin pääsimme linjalle H:t lähtivät. Ei auttanut kuin purjehtia mahdollisimman nopeasti poijun ympäri. Lopulta kiersimme poijun vain n. 20 sekuntia ennen Hai-veneiden lähtöä. Olimme siis noin 4 minuuttia ja 40 sekuntia jäljessä H-fleettiä. Ai, että harmittiko? no kyllä harmitti. Helsingistä Hankoon spinnufalli oli pysynyt ehjänä, mutta kun kisaan piti päästä, niin heti pragasi. Onneksi kilpailu lähti kuitenkin hyvin käyntiin, rikin trimmi oli ilmeisesti osunut täydellisesti nappiin. Vene kulki erinomaisesti. Ensimmäiset H-veneet saavutimme jo ensimmäisellä ylämerkillä. Saimme vyön alle muutaman lisäohituksen ja totesimme, että vene selkeästi kulki. Eipä sitä vain tehty enää mitään, kun oltiin annettu n. 750 metriä etumatkaa. Saavutimme pikku hiljaa jälleen erinomaisesti purjehtinutta Sea Monkeytä, vaan ei riittänyt taito eikä matka. Monkey business niittasi jälleen voiton meistä. Ai, että risoiko, no risoi. Satamaan päästyämme, nöyrät onnittelut Klasille ja miehistölle ja piraten/saunan kautta regattamaljoille.
Kolmas kilpailupäivä alkoi jo sujua rutiinilla. Nyt satamasta lähdettiin vieläkin aikaisemmin. Tarkoituksena vetää läpi varustecheck lentokoneteollisuuden pieteetillä. Olimme 1½h ennen starttia maalilinjalla katsomassa kasien uusittua torstaikilpailua (olivat päättäneet jäädä koko fleet rannalle kovan kelin vuoksi). Päivän sääennusteet olivat erittäin monitahoisia, ennusteet vaihtelivat 2-9 m/s välillä. Satamassa säädin rikin epäammattimaisesti näppituntumalla, avasin kierroksen kumpaakin vanttia. Ajatus oli, että riki tuntui edellisenä päivänä hyvältä, joten ei tehdä kuin pieni muutos. Hyvin menestyneen Finnpilot.fi:n kipparilta kyseltiin muutama neuvoja edellisen päivän havaintojen perusteella. Ilmeisesti emme olleet osanneet avata keulaa tarpeeksi löysäämällä fokan fallia. Nyt tilanne aiottiin korjata. Kymmenen viisitoista minuuttia ennen H starttia alkoi aamuinen tuuli himmata, keli alkoi pikku hiljaa tippua alueelle, jossa koko Flipperin miehistö tietää olevansa surkea eli 0-3 m/s välille. Lähdön ajoittaminen kevyessä ei sujunut rutiinilla, olimme toisessa rivissä armottoman epäpuhtaissa tuulissa. Tosin ei veneet linjalta mihinkään hyökänneet, vaan n. 50 cm mainingeissa purjeet länkyttivät edestakaisin. Sea Monkey oli jälleen erinomaisesti löytänyt itselleen priima paikan eturivistä aivan Alfons lähtöveneen vierestä. Päätimme lähteä styyralla kohti mannerta, missä edellisenä päivänä oli ollut selkeästi parempi veto. Kokenutta folkkaripurjehtijaa Bremerin Jussia kopioiden päätimme ajaa merkittävästi normaalia alemmaksi yrittäen pitää vauhdin hyvänä. Suunnitelma onnistui niin ja näin. Pääsimme hyvin muutamasta veneestä ohi, mutta tietysti korkeuden kustannuksella. Vendan jälkeen huomasimme, että korkeuden avulla muut olivat lähempänä merkkiä ja emme olleet kohentaneet huonoa lähtösijoitustamme. Sitten iski plägä. Vene ei kulkenut mihinkään. Risoi risoi risoi. Mikään ei ole vaikeampaa kuin plägässä vauhdin ylläpitäminen. Yht'äkkiä tuuli shiftasi 140-150 astetta ja aikaisempi kryssi muuttuikin slööriksi. Spinnu vetämään ja kohti ylämerkkiä, jossa odotti todellinen härdelli. Plägästä johtuen luokat pakkautuivat kasaan ja samaan aikaan alamerkillä oli yhteensä muistini mukaan kaksi haita, kolme h:ta, kaksi fe83:sta ja kolme louhea. Jesh. Öö. Merkistä selvittiin, ehkäpä hieman sääntökirjan rajamailla, mutta kuitenkin selvittiin. Seuraavalle ylämerkille ajettaessa härdelli vain paheni. Nyt paikalle saapui myös alamerkin jo kiertäneitä kutosia. Päätimme, että on turha jäädä sisäpuolelle kolisuttelemaan, vaan kierretään suosiolla kauempaa. Sea Monkey tuli tässä vaiheessa hieman perässä kiertäen merkin avointa rakoa pitkin merkin vierestä. Jälleen propsit Klasille. Kryssi llä olimme koko pakan takana suuremman kaaren kiertotaktiikasta johtuen. Vieressämme oli h-hetken Marika & co, vauhtia emme tuntuneet löytävän vaikka keli oli hieman jo parantunutkin. Klas nousi ylempänä monen monta astetta korkeammalle vetäen kaulaa. Alamerkkeinä toimivalle portille saapuessamme olimme menettäneet 100-150 metriä Klasiin nähden. Perusvarma kierto ja spinnu ylös. Olimme saavuttaneet sateenkaaren väreissä purjehtineen H:n ja lenssillä tavoitteena oli ohitus. Pääsimme perään ja sateenkaari H pyrki nostamaan meidät pois. Meidän spinnuna oli tässä kisassa Northin lenssispinnu ja tiesimme, että ajamalla johtavan H:n hieman leikkaamalla ulos jäisi meille mahdollisuus tykittää sisäkautta ohi. Suunnitelma toimi, lähelle päästyämme muutimme kurssimme suoraan merkille ja lenssispinnu veti hienosti ohi. Hyvä skaba. ylämerkillä taas hieman härdelliä. Olimme saavuttaneet Klasia muutamia kymmeniä metrejä, mutta ei tarpeeksi. Uudelle kryssille lähdettäessä ero oli n. 100 metriä. Vitoset alkoivat saavuttaa ja kryssimiseen tuli lisähaasteita. Kokeneet vitoskuskit ajoivat ylämerkillä sisäpuolelle ja jouduimme antamaan tilaa. Lenssillä sama tahti jatkui, vitonen pyrki sisälle, mutta edellisen merkin valitettavasta tilanannosta sisuuntuneena pyrittiin taistelemaan kunnolla. Selkeä peittotilanne muuttui hyväksi keulaksi alamerkin kahden veneen mitan kohdalle ja tilaa ei herunut. Sitten slöörillä maaliin. Klas oli edelleen n. 80-100 metrin päässä. Slöörillä kohti Hangon rantamaalia yritystä riitti, mutta vauhtia ei. Ensiksi vitonen antoi scheissea mennen yläpuolelta ohi ja seuraavaksi Fe83:n. Jostain syystä olimme ottaneet pois siirtopurjehduksella kokeilemamme fokan barberit eikä vauhtia tuntunut löytyvän. Hävisimme Klasille jälleen. 3-0 Sea Monkeylle. Eikun rantaan ja paiskaamaan kättä erinomaisesti koko regatan purjehtineen Klasin & miehistön kanssa. Loppuanalyysi kolmannesta kilpailupäivästä oli, että Flipperin miehistö ei edelleenkään osaa kevyen kelin ajoa ja että rikin trimmaus oli mennyt aivan päin peetä. Edellisenä päivänä nopeaksi todettu vene osoittautui seuraavana päivänä täysin kyvyttömäksi.
Sunnuntaina nokka kohti kotisatamaa ja maanantai-iltana klo 23:30 vene Tervasaaressa maanantain yksinpurjehtineen Zidanen toimesta. Kokonaisuudessaan Hangon regatta oli todella hauska tapahtuma. H-veneitä oli yhteensä 23 ja kilpailulaiturissa veneitä oli kahdessa rivissä. Neuvoja ja apuja sai avualiaasti, kun vain kävi kysymässä. Muutama vastaava lisäregatta ja tulokset paranisivat väistämättä. Ranking-sarjaa kiertävät H:t kulkivat lujaa, mutta ei välttämättä hyvän päivän sattuessa aivan mahdotonta vauhtia. Hieman jäi harmittamaan, että toisen kilpailupäivän hyvä vauhti jäi hyödyntämättä varusterikosta johtuneen myöhästymisen johdosta, mutta sellaista se on. Varusteiden pitää olla kunnossa!
Yöelämältään Hanko on parhaimmillaan keskiviikko ja torstai-iltoina, kun paikalle ei ole vielä saapuneet purjehduskilpailuista tietämättömät juhlijat. Toivottavasti ensi vuonna mukaan tulee yhä useampi pääkaupunkiseudun H!
Ja siis koko regatan tulokset H-veneiden osalta löytyvät
täältä)
